Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Missä suru viipyy?

Hei!

Lämmin kiitos Teille kaikille, jotka ovat vastailleet ja kertoneet omia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan suruun. Olen lukenut tekstinne moneen otteeseen ja itkenyt hyvin vuolaasti.

Välillä tosiaan tuntuu, ettei kuolema ole mennyt ns.perille asti. Voin sanoa aivan rauhallisesti, että äitini on kuollut. Huolimatta siitä, että se on elämäni suurin ja järkyttävin asia tällä hetkellä. Välillä käy sellainen pilkahdus päässä, että se on tosiaan totta ja silloin tulee sellainen ahdistava olo. Voi olla sitä säästää itseään siltä "myrskyltä" ja suru tulee pilkahduksina pikku hiljaa.

Lapseni sairastui runsaat kaksi vuotta sitten krooniseen sairauteen olin yllättävän vahva enkä silloinkaan surrut asiaa itkien. Vasta jälkeen päin tajusin, että ensimmäinen vuosi meni niin, että en saanut mitään aikaiseksi. Eli hoidin rutiinilla tarvittavat asiat, mutta mitään muuta en tehnyt (puutarhaan jäi marjat pensaisiin yms.). Ehkä se oli sitä surua ja ehkä käyn nytkin läpi suruni jotenkin tällaisella flegmaattisuudella.

Onneksi on tämä sururyhmä, en voi muuta sanoa. Ei kukaan muu voi ymmärtää (eikä jaksa kuunnella) näitä tunteita ja ajatuksia kuin kohtalotoverit.
Voimia teille kaikille.
äidin tytär | 13.3.2006 klo 11:12:37