Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Missä suru viipyy?

Hei <3
Lämmin osanottoni!
Kun luin kirjoitustasi-muistelin omaa suruani Pinja-tyttöni kuoltua 11.8.05 leukemiaan-äkillisesti.
Me emme ehtineet varautua kuolemaan,hoidothan olivat vasta alussa.Mutta komplikaatiot tulivat ja veivät lapsemme niin äkkiä-hän ei kestänyt rajua tautiaan ja hoitoja.

Heti Pinskun kuoltua huusin kun eläin...mutta kun isi ja muut lapsemme tulivat sairaalaan-he olivat olleet ystävil Hesan lähel yötä,jotta tulevat torstaina katsomaan....eivätkä ehtineet...silloin oli pakko vaan ottaa äidin osa-lohduttaa rakkaita isoja siskoja ja veikkaa ja isiäkin.
Oli oudon tyyni-vaikka kyyneleet silmis koko ajan..mutta kun sen oman pikkuisen sai syliin...
Hän oli niin rauhallinen ja kaunis kiharapää-ihan oma itsensä äidin silmin,vaikka kaulan ja pään turvotus olikin huomattava.
Mutta hänen ilmeensä-kuin kauniisti hän nukkui kaikessa rauhassaan...Se lohdutti.Tuli sellanen olo-ettei hän ainakaan huonompaa osaa ole saanut.Nyt hän on terve...

Kaiken tuskan keskellä ne tunteet todella vaihtelevat hirveästi.Shokissa sitä on ne ensiviikot-lohduttelin järkyttynyttä sukua ja ystäviä.Kun itkultaan ei moni saanut mitään ulos...ahdisti niin lapsemme äkillinen sairaus ja kuolema.Aikuisten AML on joskun näin raju,vaikka heti menisikin sairaalaan.Ja nämä pahat komplikaatiot.

On vaan uskottava,että pikkuisemme elämä oli näin tarkoitettu.Enkeliksi meille-lainaa Taivaasta.

Kyyneleesi tulevat vielä.Etkä ole sen huonompi surija kuin ne jotka itkevät koko ajan.Olet itkenyt todella jo etukäteen luopumisesi tuskia.

Minulla on välillä turta ja tyhjä olo nykysin(11.3 tulee 7kk) ei tule itkua...sisällä vaan niin syvä kaipaus.Kyyneleet silmis,mutta ei aina jaksa edes itkeä.Pohjaton tyhjyys ja tämä tyhjä syli...

Tuli nyt vuodatettua sinulle omaakin surua-anteeksi...
Paraskin lohduttaja olen...
Mutta,kun tämä on sitä että lukiessaan toisen surusta peilaa koko ajan omaansa.Ja siihen nämä surusivut ovat niin hyvät.
Voimme kokea,ettemme ole yksin tämän ikävämme kanssa-ei elämä ole ainoastaan minua väärin kohdellut.

Sinulle kevääseen kovasti voimia <3 anna auringonvalon helliä surumieltäsi,rakasta rakkaitasi ja anna kaipauksen vaan elää omaa elämäänsä sinussa.Kyynelin ja ilman.
Rakas olet äidillesi sellaisena surussasi-kuin nyt olet!
Taivaan Isän sylihoitoa <3
t. Pinjaenkelin äiti
pinjaenkeli | 9.3.2006 klo 09:56:21