Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Isän lähdön lähetessä

Elämäni kauhein joulu tulossa,ehkä tulevat joulutkaan eivät helppoja tule olemaan. Säilyyhän tämä kaikki mielessä. Isälläni todettiin ruokatorvensyöpä elokuusssa ja nyt hetkenä minä hyvänsä odotan puhelimen soivan, että hoitajat soittavat, että kerkeäisin vielä isän hyvästelemään. Isä kerkesi marraskuussa täyttää 61-vuotta. Ei ole joulutunnelmia, mutta pakko jaksaa tuon pienen pappaan kovasti kiintyneen pojan takia ja yrittää järjestää jotakin jouluntunnelmaa. Nämä viimeiset muutamat kuukaudet ovat olleet elämäni vaikeimpia ja en tiedä mitä tämä menetys vielä tullessaan tuo. Onneksi on saanut huomata miten paljon on elämässä läheisiä välittäviä ihmisiä, jotka ovat tukeneet tässä kaikessa surussa ja toivottomuudessa. Toivottavasti joskus kun suru hiukan laantuu osaisi olla tarvitsevalle läheisella tukena. Suru varmaan joskus hiukan hellittää, mutta kaipaus säilyy läpi elämän. En koskaan ole ollut mikään uskovainen, mutta kirkkoon olen kuulunut. Nyt tuntuu, että loppukin usko on täysin hukassa. Tuntuu, että uskaltaako enää rakastaa ja välittää, kun luopuminen rakkaasta on näin vaikeaa. Maailmassa on paljon kaikkea, mutta miten tämä sairaus voi olla näin salakavala, että se monesti huomataan näin myöhään. Miksi tähän ei keksitä varmasti toimivaa lääkettä?
Isää aina kaivaten ja rakastaen
isää kaipaava | 23.12.2007 klo 21:16:15