Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Yleistä syövästä

Re: Vihaa ja katkeruutta

Jos on jo hyvin nuoresta vakavasti sairastunut, on saanut huomata että ns. normaaliin elämään saa ihan oikeasti tehdä töitä ja asennetta on oltava jotta jaksaisi; vastuu omasta onnesta on itsellä.

Olen ollut tavattoman kiitollinen siitä, että saan elää. Ihan arjesta ja siitä, että on lapsia ja työ, elämänkokemuksia ja tunteita laidasta laitaan. Sitähän se elämä on. Ja sairaanakin voi elää täyttä elämää - olla onnellinen.

Silti, tiedän että sairaus voi viedä elämänilon ja -tahdon. Kovat kivut ja lääkkeet muuttavat kaiken joksikin muuksi, ei enää elämisen arvoiseksi elämäksi. Siksi hyvällä hoidolla on merkitystä, vaikkei se parantaisikaan.
Myös vihalla ja katkeruudella on aikansa ja paikkansa, ihan normaalia on sekin jos ei haluaisi luovuttaa ja silti näyttää siltä, että on ihan pakko tehdä se. Näin etenkin luulisin olevan tilanteessa, jossa vakavasti sairastuneella on pieniä lapsia tai esim. uusi ihmissuhde, jota on koko elämänsä ajan odottanut. Luopumisen tuska on kova. Kipu syntyy rakkaudesta.

Jokaisella meillä on merkitystä monelle muulle ihmiselle, elämä sinänsä on arvokasta. Se lyhyempikin elämä, vaikka sitä voi olla kovin vaikea ymmärtää tai hyväksyä.

Hyvää viikonjatkoa teille kaikille:-)
Pisamis | 5.10.2009 klo 14:30:22