Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Apua ahdistukseen
Hei sinullekin,sattumalta kai nämä keskustelut saavat alkunsa. Minäkin kirjoitin ekan viestini viime kuun lopussa ja viestiketjun aloittaja jo sitä aiemmin.
Meillä äiti haluaa itse hoitaa vielä yhteydenpidon lääkäreihin, joten sinulla on varmasti siinä mielessä isompi homma kuin minulla. Mutta muuten olen se, joka kerää tietoa ja välittää sitä muille. Ja pidän äidin yli-innokkaita sisaruksia topakasti aisoissa, mutta se on ihan oma tarinansa.
Ahdistus ja pelko muuttavat muotoaan sitä mukaa kuin läheisen sairaus kehittyy. MInulla pahin on jo takana tai suvantovaiheessa, pahoin pelkään. Ihan joka hetki äidin tilanne ei ole enää mielessä ja sitten välillä taas henki salpautuu ja tuntuu, etteivät voimat riitä mihinkään. No, äidilläkin on nyt ollut muutama virkeämpi päivä...
Elämä on odottelua ja hälytysvalmiudessa olemista. Soitan kerran pari päivässä vain varmistuakseni, että kaikki on sen verran kunnossa kuin odottaa voi. Isäpuoli asustaa äidin kanssa, joten välitöntä tarvetta vierellä olemiseen ei vielä ole. Helpompaa oli, kun vietin äidin muuton vuoksi siellä useita päiviä ja oli mukana kuskaamassa lääkäriin ym. käytännön hommissa. välimatkaa meillä on n. 80 km, joten ihan päivittäin ei tule ajeltua, kun on tämä oma perhe.
Oletko työssä? Minä en tällä hetkellä, kuten kirjoitin. Kaksipiippuinen juttu. Työ veisi ajatuksia muualle, mutta toisaalta nyt ei ole pakko tehdä muuta kuin kotihommat. Jos voimasi ovat ihan lopussa, niin hae tilanteesi vuoksi edes lyhyttä sairaslomaa. Se ei ole heikkoutta, vaan vahvuutta.
Minua helpottaisi puhuminen, mutta kuten kirjoitin, huomaan jääneeni melko yksin. Jos haluat jakaa taakkaasi, niin kirjoitellaan täällä. Vapaaehtoisesti ja niin pitkään kuin tarvetta on,
En sano että tsemppiä teille, koska tsempata saa ihan tarpeeksi ilan toivotuksiakin. Mutta sanon mielestäni kauneimmat sanat, mitä voi sanoa. Yksi tärkeä ihminen sanoo tai kirjoittaa aina kun olemme yhteydessä Take care.
- Apua ahdistukseensimajo
- Re: Apua ahdistukseenpäiväsini
- Re: Apua ahdistukseenkevätuni
- Re: Apua ahdistukseensutinah
- Re: Apua ahdistukseenwanikka
- Re: Apua ahdistukseenpäiväsini
- Re: Apua ahdistukseenpäiväsini
- Re: Apua ahdistukseenwanikka
- Re: Apua ahdistukseenkorppi
- Re: Apua ahdistukseenpäiväsini
- Re: Apua ahdistukseenkorppi
- Re: Apua ahdistukseenpäiväsini
- Re: Apua ahdistukseenkorppi
- Re: Apua ahdistukseenpäiväsini