Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Apua ahdistukseen
Hei taas Korppi,jälleen naulan kantaan. Kuvaat tosi kauniisti sukupolvien ja perhesidosten kauneutta ja myös realismia.
Meilläkin tätä matkaa on äidin kanssa kestänyt jo kymmenkunta vuotta. Tosin syöpä oli tauolla, koska ensimmäinen keuhkosyöpä saatiin hoidettua. Mutta kuten tiedät, ei syövästä parane, ei ainakaan,jos on pitkä seuranta-aika. KOntrollikäynnit ja syövän uusiutuminen pelottavat joka kerta ja väliin mahtuu myös sydäntä kaihertavia aikoja. Tätä viimeistä rutistusta on nyt kestänyt vuoden verran.
Olen itsekin miettinyt, kuinka toimia oman jälkikasvun suhteen. Ainakin olen päättänyt tehdä hoitotestamentin ja muutenkin laittaa asioita paperille. Jospa se auttaisi jälkeenjääviä. Ainut vaan, kun se pitäisi saada aikaan nyt. KOskaanhan ei tiedä, koska oma lähtö tulee.
Sekin pitää niin paikkansa, mitä kirjoitit omista ystävistä ja läheisistä. Kuka sitä nyt tällaista mörökölliä jaksaa katsella ja kuunnella? Ja toisaalta itselle on kaikki muilta tulevat vaatimukset liikaa. Kaikista paras olisi, kun saisi olla yksin jossain pienessä kolossa eikä tarvitsisi joka päivä miettiä perheen toimeentuloa ja ruokapolitiikkaa ja siivoilla muiden sotkuja. Itse kun sitä ei sohvalla kanavapujotellessaan kovin paljon sotke.
En ole tällä hetkellä töissä, sekin alkaa olla yksi paniikin aihe lisää. Ja mitäs sitten, jos onnistuisin sitä työtä saamaan, jaksaisinko. Oman alan työt on sen verran henkisesti vaativia ja niissä pitää olla koko ajan muiden ihmisten käytettävissä. Eikä normaal työpäivä riitä mihinkään.
Aikaaon siis vaikka lampaat söisi, mutta mitään en saa aikaan. Koko ajan on hälytysvalmius päällä, vaikkei äidin kunto vielä ole ihan hälyttävä. Mutta kun ei yhtään tiedä, milloin se iso romahdus on edessä. Tietää vaan, että ihan lähitulevaisuudessa.
Tilastoja ei pidä tietenkään lukea kuin piru Raamattua, keskimääräisesti tätä levinnyttä keuhkosyöpää sairastavat elävät vuoden molemminpuolin. Ja mitä olen täältä seuraillut muiden kokemuksia, niin se noin vuosi on yläraja. Koko ajan on mielessä, näkeekö äiti Joulun ja jos näkee,millainen se on?
No, nälkäinen perhe kutsuu. Mitähän niille taas taikoisi?
terveiset pimeyden keskeltä Päivänsini
- Apua ahdistukseensimajo
- Re: Apua ahdistukseenpäiväsini
- Re: Apua ahdistukseenkevätuni
- Re: Apua ahdistukseensutinah
- Re: Apua ahdistukseenwanikka
- Re: Apua ahdistukseenpäiväsini
- Re: Apua ahdistukseenpäiväsini
- Re: Apua ahdistukseenwanikka
- Re: Apua ahdistukseenkorppi
- Re: Apua ahdistukseenpäiväsini
- Re: Apua ahdistukseenkorppi
- Re: Apua ahdistukseenpäiväsini
- Re: Apua ahdistukseenkorppi
- Re: Apua ahdistukseenpäiväsini