Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Apua ahdistukseen

Päivänsini, kiitos vastauksesta. Vähän jo harmitti, kun tuli purettua murheita juuri suden hetkellä, mutta vastauksesti oli todella lohduttava.
Hyviä hetkiäkin on koko ajan. Meillä on ollut etuoikeus tutkia elämää tämä aika, puhua kaikki puhuttava ja tuhansien tarinoiden kautta kartoittaa se tausta, josta sukumme elossaoleva rintama nousee.
Toisaalta tulee ajatuksia mieleen siitä, miten itse haluaa toimia, kun oma aika tulee. Päätös, että en itse ime lasteni energiaa ja elämää omaan käyttööni, voi hyvinkin olla yksi niistä hyvistä päätöksistä, joilla tie helvettiin on katettu. Mutta toivon, että jaksan rohkaista heitä pitämään omasta elämästä kiinni ja tyydyn itse siihen, mitä on tarjolla ilman heidän jatkuvaa läsnäoloaan.
Näin pitkällä aikavälillä tuntuu joskus niin kohtuuttomalta, että kaikki energia ja positiivisuus kannetaan sinne kuoleman odotussaliin ja oma elämä on ihan retuperällä. Tietenkin läheiset ja ystävät vetäytyvät, kun ei ole tarjota muuta kuin huokauksia, väsymystä ja pahantuulisuutta.
Ehkä juuri tälläiseen kokemukseen perustuu se itämainen sanonta, että ihminen on aikuinen vasta sitten, kun omat vanhemmat on haudattu.
Tuntuu nimittäin siltä, että joutuu aloittamaan elämänsä ihan uudella ajatusjärjestelmällä ja arvojärjestyksellä. Väsyttää pelkästään, kun ajattelee sitä ja niinkuin sanoit, se suuri suru ja ammottava tyhjyys sitten, kun tämä loppuu, pelottaa. Mutta ehkä olemme kuin feniks-linnut ja todella nousemme tuhkasta uuteen lentoon?
korppi | 1.12.2009 klo 10:05:16