Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Apua ahdistukseen

Minun äidiltäni löydettiin myelooma toistakymmentä vuotta sitten ja olemme kulkeneet kuin koskaan päättymätöntä maratonia nämä vuodet. Elinaikaa annettiin silloin muutamia kuukausia, mutta sitten tauti pysähtyi. Nyt on loppusuora menossa ja omaisten tarve suuri. Voimia ei enää tahdo olla ja joskus huomaa toivovansa, että loppuisi jo. Kohta ei ole enää omaa elämää, mihin palata. Ainakin tuntuu siltä.
Syyllisyys omista tunteista ja äidin kuolemanpelon kohtaaminen ja kantaminen ovat raskaita.
Istun vaan tuntitolkulla turtana television edessä ja syön. Uni ei tule tai jos tulee, se on painajaisten värittämää.
Väsymys on välillä niin valtaansa ottavaa, että toivoisi itse olevansa seuraava marssijärjestyksessä.
korppi | 30.11.2009 klo 21:34:59