Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Myelooma
Hei Wanikka,ajatuksin mukanasi. Kaikki on tapahtunut äkkiä ja teille ei ole jäänyt aikaa sopeutua. Pää ei pysy mukana ja sydämessä hätä vain kasvaa. Olosi on varmasti karmea!
Isäsi on aivan sekaisin, koska elämänkumppani on temmattu pois ja kärsii. Isäsi kanssa et kai voi tehdä muuta kuin kuunnella ja yrittää lohduttaa. Meillä tilanne on toinen, koska isäpuoleni, jonka kanssa äiti on elänyt yli 30 vuotta, ei ole osoittanut minkäänlaista hätääntymistä, ei myöskään myötätuntoa, vaikka päivittäin elää vieressä. Ihmiset ovat niin kummallisia. Äidille tämä on rankkaa, koska hän ei voi purkaa omia tunteitaan. Ei minullekaan edes puhelimessa koska isäpuoli on koko ajan vieressä. Ja on varmasti paljon, mistä äiti haluaisi puhua.
En tunne myeloomaa tarkemmin, mutta mitä siitä luin, niin poikkeuksellisen ankara tuntuu olevan jopa syöväksi. Ja kuitenkin on niin, etteivät nämä äitimme ole enää tyttösiä, vaikka olemmekin tottuneet heihin täysin toimintakykyisinä. Peruskunto on joka tapauksessa jo iän myötä heiveröisempi kuin nuorilla.
Muutos on meillä tapahtunut hitaammin, mutta ilman ihmettä tulevaisuus on minunkin äidilläni hiipuminen, lopullinen romahdus on ilmeisesti vain ajan kysymys. Ja näitä kunnon romahtamisia on ollut jo paljon matkan varrella. Välillä verenpaineet laskevat niin, ettei kotimittari enää mittaa. Aikaisempi biologinen tablettihoito aiheutti jatkuvaa oksentelua ja ripulointia - painoa äidillä on enää 35 kiloa - sormenpäät ja kantapäät halkeilivat syville haavoille, jotka olivat tosi kipeitä. Tiputuksessa oltiin kuukausi sitten monta kertaa, onneksi osan aikaa kotisairaanhoidon avustamana. En ymmärrä miten hän yleensä on jaksanut näin kauan.
Nyt on pari viikkoa ollut joku infektio, jonka vuoksi suun kautta otettavat sytostaatit ovat tauolla. Ilman hoitoa äitini tauti etenee vauhdikkaasti. Pelkään, että kohta sydän pettää tai kasvaimen suurennuttua keuhkoissa hän tukehtuu. Kuullostelen kaikkia oireita ja pelkään,että syöpä on jo levinnyt luihin tai aivoihin. Levinneisyyttä ei olla missään vaiheessa kartoitettu kuin keuhkojen osalta... Toistaiseksi äiti on onneksi välttynyt isommilta kivuilta. Olen yrittänyt pitää toivoa yllä, mutta nyt tuntuu, että realismi on ottanut niskaotteen ja vain korvat luimussa odottelen pahinta.
Oletko päässyt äitisi luo vai joudutko tyytymään puhelimesta saamiisi tietoihin? Itselleni on ainakin paljon vaikeampaa roikkua puhelimen päässä.
Toivon, että kaikesta huolimatta hoitohenkilökunta pystyy tasapainottamaan äitisi tilaa ja oloa sekä lievittämään tuskaa ja mahdollisia kipuja. Teillä on nyt joka hetki todellista taistelua.
Uutisesi olivat niin lamaannuttavat, etten tosiaan tiedä, mitä sanoisin auttaakseni. Anna itsellesi aikaa, työt kyllä odottavat. Vaikka tiedän kyllä
tuon oravanpyörän, kaikki mitä et voi nyt tehdä odottaa lisukkeineen sitä kun palaat työn ääreen.
Sinulla on vielä niin pieni lapsikin, että hän vaatii paljon energiaa ja huomiota. Minun 9-vuotiaani ja aikuiset lapset ymmärtävät jo paremmin...
Muut ihmiset eivät voi ymmärtää, miksi me jo aikuiset lapset itkemme äitiemme perään. Mutta silloin, kun tunnesiteet ovat vahvat, ikä ei meitä suojele.
Pidä ajan tasalla jos jaksat. Ja - pidä huoli!
Lämpöä ja voimaa täältä etänä. Sinä jaksat ja selviät, vaikka nyt on voimat vähissä.
terveisin Päivänsini
- Myeloomawanikka
- MyeloomaSelina
- Re: Myeloomapäiväsini
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomawanikka
- MyeloomaSelina
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomapäiväsini
- Re: Myeloomapäiväsini
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomapäiväsini
- MyeloomaSelina
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomamuori
- Re: Myeloomapäiväsini
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomapäiväsini
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomapäiväsini
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomapäiväsini