Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Myelooma
Hei taas Wanikka,surullista, surullista. Koeta jaksaa! Ja varmasti jaksat! Sydäntä raastaa puolestanne. Tuo, miten muistelet aikaa kuukausi sitten, kun äitisi vielä hoiti lapsenlastaan, herätti niin herkkiä tunteita.
Oma äitini on hoitanut kaikkia kolmea lastani niin usein, viime kesänä vielä viikon verran tätä iltatähteämme, hra pääjohtajaa (hän halusi, vaikka minä estelin). Tänäänkin ilahtui siitä, kun sai 9-vuotiaamme leipomia pipareita ja herkistyi, koska uskoi sillä hetkellä, ettei enää näe lapsenlapsiaan puuhailemassa omia askareitaan.
On tärkeää, että isäsi voi nukkua. Vaikka lääkkeiden avulla tässä vaiheessa. Voimia tarvitsette vielä enemmän äitisi tilanteen edetessä. Vaikka eihän lääkeuni ole yhtä vahvistavaa kuin luonnollinen (tai ainakin näin uskon), mutta lepoa kuitenkin. Kuinka sinä onnistut nukkumaan?
Minä roikun yön hiljaisina tunteina täällä netissä, pelailen mitään tajuamatta typeriä pallonpuhkontapelejä ja pidän tv:tä taustahälynä. Uni jää lyhyeksi ja pinnalliseksi. Onneksi voin aamupäivästä ottaa takaisin, kun poika on lähtenyt kouluun ja mies paennut omiin busineksiinsa. Mutta ei tämä pitemmän päälle terveellistä ole.
Raakaa peliä tämä syöpä. Arpapeliä, joudutko mukaan vai et- ja selviätkö vai et. Haluatko vai et? No, kuka kumma tätä haluaisi itselleen tai läheisilleen?
Olen lukenut näiltä sivuilta monia koskettavia tarinoita selviytyjistä ja niistä, jotka menehtyivät. Olen paljon pohtinut, kumpi on parempi? Se, että tauti etenee käsittämättömän nopeasti = vähemmän mahdollisuuksia käsitellä asioita, ymmärtää ja ehkä hyväksyä, mutta ajallisesti vähemmän kärsimystä - niinkuin teillä. Vai se, että kuolema korjaa hiljaa hivuttamalla, jopa varoittelemalla ja tarjoamalla harjoituskierroksia = aikaa omaksua, puhua, hoitaa ja valmistautua, mutta ajallisesti pitempi hirressäoloaika - niinkuin meillä.
Itselleni olen aina toivonut nopeaa, mieluiten salamannopeaa kuolemaa, mutta onko se läheisille helpompi, koska jää paljon avoimia asioita, tai ainakaan ei ole tilaisuutta käydä asioita loppuun yhdessä. Toisaalta: kaikkihan eivät käsittele avoimia juttuja, vaikka aikaa ja tilaisuuksia olisi...
Enpä tosiaan tiedä. Tai tiedän: ei kumpikaan. Kuolemahan lopulta aina epäreilusti yllättää tavalla tai toisella. Ja se on niin väärin!
Voi, kun voisin sinua pitää ihan oikeasti kädestä. Mutta pidän henkisesti!
Kirjoittele, kun siltä tuntuu,
vierellä kulkien Päivänsini
- Myeloomawanikka
- MyeloomaSelina
- Re: Myeloomapäiväsini
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomawanikka
- MyeloomaSelina
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomapäiväsini
- Re: Myeloomapäiväsini
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomapäiväsini
- MyeloomaSelina
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomamuori
- Re: Myeloomapäiväsini
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomapäiväsini
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomapäiväsini
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomapäiväsini