Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: saattohoito-syöpä

Meillä taas lääkärit nimenomaan eivät halua ennustaa mistään mitään. Meille on sanottu,e ttä isäni on vakavasti sairas ja että parantavaa hoitoa ei ole. Yritin kysyä minkalainen vointi on jos hän ei ota vastaan hoitoja (joista tuli sivuvaikutuksia), että onko hänellä parempi olla ilman, vai aiheuttaako syöpä sitten samantyyppistä oireilua kuitenkin. Siihen lääkäri ei halunnut sanoa mitään. Ja kuitenkin potilaan piti itse päättää kokeileeko hän vielä hoitoa vai ei? Aika vaikeaa, toisaalta saattaa olla hyväkin, kun lääkäri sanoaa suoraan asiat, mutta tietysti asiat pitäsi osata muotoilla niin,e ttä ihmisestä ei tunnu siltä että jätetään kuolemaan. Kaikilla varmaan on toiveissa halu kuitenkin yrittää kamppailla. Vaikeita asioita.
Minusta ikävää oli kun syöpä diagnosoitiin "yllätyksellisesti"ja sen takia (?) isääni tai meitä läheisiä ei mitenkään otettu huomioon,olisimme kaivanneet tukea! Lääkärit vaan vaihtuivat, mistään ei saanut kunnolla tietoa, vaikka arvasimme mistä on kyse. Isästäni tuntui,e ttä hänet vaan lähetettiin sairaalasta kotiin odottamaan ja hän tottakai ajatteli,e ttä nyt täytyy äkkiä toimia ja saada hoitoa koska on paha tilanne. Kolmisen viikkoa meni ennnenkuin sädehoito alkoi, tänä aikana ei ollut mitään tukea sairaalan osalta asian tiimoilta, eikä oikeastaan ole ollut vieläkään, hoidossa keskitytään vaan fyysiseen puoleen (kivut jne) eikä potilaan tai läheisten jaksamiseen.
Minusta KAIKKI jolle syöpädiagnoosi annetaan pitäisi omaisineen kutsua keskustelemaan sekä lääkärin,e ttä pyskiatrisen sairaanhoitajan kanssa, kysyttävää on paljon ja ihmisen on aivan shokissa, RIIPPUMATTA siitä voiko sairautta hoitaa/parantaa vai ei!
harmitalvi | 23.3.2006 klo 08:13:12