Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: saattohoito-syöpä


Toivon jaksamista sinulle ja isällesi. Olen kokenut samanlaisen tilanteen läheiseni kanssa. Epätietoisuus on pahinta.
Läheiseni kävi leikkauksessa ja solunsalpaajahoidoissa. Kun hoidot oli käyty ja syöpä piti olla voitettu, hän sai viimeisen kuvauksen jälkeen soiton, jossa kerrottiin ilman korulauseita "Valitettavasti syöpä on levinnyt." Sen jälkeen hänelle kerrottiin kahdesta vaihtoehdosta:kokeilevasta hoidosta tai oireen mukaisesta hoidosta, joka on sama kuin saattohoitoon siirtyminen. Läheiseni päättyi tarttua viimeiseen oljenkorteen eli kokeilevaan sytostaattihoitoon. Läheiseni sai pahoja sivuoireita hoidosta. Lääkäri oli tiedemiestyypinen tutkija, jolta ei empatiaa herunut missään vaiheessa. Lopuksi hän ilmoitti omalla vaikeaselkoisella kielellään, ettei kokeileva hoito tehonnut ja nyt vaan kotia odottamaan seuraavaa lääkärikäyntiä, joka oli reilun kuukauden päästä.
Läheiseni ehti kuolla ennen tätä käyntiä.
Minä tai läheisenia emme saaneet missän vaiheessa henkistä tukea. Lopulta olin itsekin niin rikki, etten jaksanut apua etsiä. Suomalainen syöpähoito on erittäin kylmää ja keskittyy pelkästään fyysiseen puoleen. Eikö lääkäreitä kouluteta hoitamaan potilaitaan psyko-fyysisinä kokonaisuuksina? Jos ei itse osaa, aina voi opastaa/ lähettää eteenpäin mielenterveyden ammattilaiselle.
Toivon, että löydätte isäsi ja muitten läheistesi kanssa apuverkoston. Vertaistuki olisi mielestäni paras vaihtoehto.
Kevättä kohti | 27.3.2006 klo 21:16:43