Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Tsemppiä
Olen todella pahoillani tilanteestanne, se on yhtä helvettiä.
Itse seurasin läheltä oman äitini nopeasti ohi ollutta "taistelua" syöpää vastaan. Meidän kohdalla tilanne oli ohi niin nopeasti, ettemme edes ehtineet kunnolla tajuta mitä tapahtui. Kun luen tarinoita, joissa syöpää vastaan taistellaan useita kuukausia, jopa vuosia, niin mietin miten tilanteemme oikeastaan eroavat toisistaan..? Samat prosessit käydään aikalailla läpi, toiset vain hurjan paljon nopeammalla vauhdilla kuin toiset.
Meidän kohdalla hoidot olivat vaihtoehtona vain retorisesti. Silti niitä ehdimme pohtia itse kukin ja miettiä vaihtoehtoja...lopulta oli aika selkeää melkein kaikille, etteivät hoidot enää tilannetta muuta parempaan,päinvastoin. Toki vanhempani halusivat yrittää kaikkea mahdollista, mutta kylmien faktojen kanssa oli turha elätellä toiveita. Äidissäni ja isässäni näin kuinka lopullinen periksianto musersi heidät ja ymmärrän hyvin, etteivät ihmiset halua kokea sitä tunnetta.
Toki äitini olisi vielä voinut valita riskialttiit hoidot, mutta hänen valintansa oli viettää loppuaika rauhassa meidän kanssamme. Se on kuitenkin sellainen valinta, jonka jokainen tekee omista lähtökohdistaan. Ei siihen mielestäni pitäisi omaisten painostaa... enkä nyt tarkoita, etteikö asioista pitäisi puhua ja omia mielipiteitään kertoa, yritän vain sanoa, että jokaisella on mielestäni oikeus omanlaiseensa taisteluun syöpäpirulaisen kanssa. Meidän omaisten tehtävänä on huolehtia itsestämme, jotta jaksamme rakkaamme rinnalla tulevan prosessin läpi hänen valitsemallaan tavalla.
Kritiikki terveydenhuoltojärjestelmäämme kohtaan on minusta osaksi hyvinkin aiheellista, niin kirjavaa käytäntöä on eripuolilla maatamme. Kyllä meillä pitäisi olla tasavertainen mahdollisuus hyvään hoitoon asuimmepa sitten Sallan perukoilla tai Espoossa. Itse olen ihmetellyt, kuinka hitaasti informaatio potilaille heidän tilastaan annetaan ja kuinka takkuillen hoidot aloitetaan. Toinen mystinen asia ovat nuo hyvinkin erilaiset hoitolinjat saman potilaan kohdalla, mutta eri lääkäreillä. Tiedän tapauksen, jossa elinaikaa oli annettu muutama kuukausi, mutta käynti yksityispuolella toi lisää aikaa neljä vuotta!!? Kyse oli ainoastaan siitä, ettei julkispuolella ollut käytössä, siinä sairaalassa, vielä uusinta tietoa. Eli potilaiden ja omaisten täytyisi jaksaa kaiken sen shokin keskellä olla itse todella aktiivisia ja onkia tietoa joka puolelta...kuinkahan moni moiseen pystyy.
Oma kokemukseni syövästä ja sille hävitystä taistelusta on vielä niin tuore, että suurelta osin koko asian käsittely on vielä hyvin kesken mielessäni. Itse koen kuitenkin asiat tällä hetkellä juuri näin...vuoden päästä näkökanta voi jo olla hyvinkin erilainen.
Toivottavasti jaksaisit jotenkin pysyä tolpillasi kaiken tuskan keskellä.
Ja, ne "tsempin" toivotuksetkin kannattaa ottaa lämpiminä ajatuksina kanssa ihmisiltä...auttaa he eivät voi, sen enempää kuin ymmärtääkään, mutta empatiaa he voivat antaa. Sekin on tärkeä voimavara tulevaisuuteen.
- TsemppiäSidlar
- Re: TsemppiäVarjossa
- Re: TsemppiäHeisku
- Re: Sidlarille...tytyrna
- Re: Tsemppiäkaamos
- Re: Tsemppiäpilvipouta
- Re: TsemppiäPiip
- KeuhkokuumeSidlar
- Re: KeuhkokuumeVarjossa
- Re: KeuhkokuumeHeisku
- Re: KeuhkokuumeSanaton
- Re: KeuhkokuumeSidlar
- Re: KeuhkokuumeVarjossa
- Re: Keuhkokuumevoi itku
- Re: Keuhkokuumesuvi06
- Re: Ilman kipuja sai nukkua poisVarjossa