Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Ilman kipuja sai nukkua pois

Osanottoni Sidlar

Kaikki syöpätapaukset ovat niin yksilöllisiä, mutta tässä lyhyesti meidän tilanne.

Vaimollani oli alkudiagnoosi syyskuussa hyvin samanlainen, lisäyksenä vielä kivulias.
Eli KIPU on ollut seuranamme koko ajan. Itselläni on ollut mahdollisuus toimia ”omaishoitajan” ja mahdollisuuksien mukaan siis pyritty olemaan kotihoidossa. Kovat kivut ovat ilman hoitojakin estäneet työnteon ja osin ihan tavallisen arjen elämisen. Onneksi lääkkeitä kivunhoitoonkin löytyy, vaikka välillä vähän hirvittikin niiden laatu ja määrä. Oma avuttomuus on monasti tullut hoitaessa mieleen, paljon olisi antanut jos kipuja olisi jotenkin vaan voinut lievittää.

Hoitoina on kokeiltu kolmea erilaista sytoa ja niiden yhdistelmää. Kuitenkaan mikään niistä ei antanut vastetta. Tarceva-hoito olisi ollut seuraavana mahdollisena hoitona. Mutta kunto ei siihen riittänyt. Perjantaina loppui kotihoidon tie, kun kipulääkityksessä piti siirtyä jo kipupumppuun yms. Tällä hetkellä oikeastaan vain odotan koska tämä kivulias 5 kuukauden taival vaimoltani päättyy.

Hoitojärjestelmästä annan pääosin kiitoksen, koska asiat on kerrottu alusta asti faktoina hyvin. Tietty monasti vaatinut sen, että potilas itse tai ”avustaja” on sitä vaatinut! Ymmärrän myös sen, ettei kaikille voi kertoa samalla tavalla. Matkan varrella olemme kokoajan tiedostaneet sen, ettei parannuskeinoa ole. Hoito voi lievittää ja jatkaa elinaikaa, mutta pitää silloinkin punnita se hyöty ja haitta. Koska hoidosta aina seuraa myös jotain (kipuja, pahoinvointia yms.)

Kivunhoidossa ja sen tunnistamisessa on ilmennyt ihan selkeitä eroja, jopa saman sairaalan sisällä. Karkeimpana esimerkkinä että potilas käyttää kipulääkettä 80mg annoksina ja sit päivystyksessä tarjotaan kivun lievitykseen 10mg samaa lääkettä. Mutta ohjeet on ohjeita ja tehdessä sattuu…

Kuitenkin noista helposti lähtee ajatuskulku, että miten sen hiljaisen, yksinäisen ”mökin-mummun” (kerrostalon yksineläjän) käy vastaavassa tilanteessa???? Minähän olen kuitenkin ollut mukana ihan hyväkuntoisena ja aina myös selkeät hoitodokumentit matkassa.

Vaimollani siis vasta 5 kuukautta täyttyy syöpädiagnoosista, itselläni tuli juuri täyteen 4 vuotta. Kohta siis olen melanooman jäljiltä ns. virallisesti terve.
Kukaan ei siis kohtaloaan tiedä.

Jaksamista kaikille potilaille ja omaisille.
kaukosi | 18.2.2008 klo 23:05:43