Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Paranemisen toivosta
Olen huomannut, että moni syöpäpotilas ja omainen on saanut voimaa siitä, että heillä on säilynyt viimeiseen asti usko paranemiseen (tai ainakin toivo paranemisesta). Vaimollani ja minulla asia ei toiminut niin oikeastaan missään vaiheessa. Me molemmat uskoimme lääkäreitä ja todennäköisyyksiä melko lailla mukisematta eli alistuimme kuoleman edessä aika nopeasti. Tietysti asiaan vaikutti sekin, että syöpä aivoihin levittyään lamaannutti vaimossani monia toimintoja, mutta emme me alun alkaenkaan miksikään suuriksi taistelijoiksi osoittautuneet, ei kumpikaan meistä.Vaimoni on vielä elossa, mutta toivo on siis mennyt jo aikoja sitten. Jotenkin kadehdin niitä, joilla on ollut mahdollisuus taistella ja toivoa - siitä huolimatta, että itse en edes yrittänyt valita tällaista tietä, vaan puhuin itsepetoksesta lähinnä kielteiseen sävyyn ja ajattelin, että toivon - jos sitä on - on löydyttävä jostakin muusta.
Tapaukset ovat erilaisia, ihmiset ovat erilaisia, ja samaankin asiaan voidaan suhtautua eri tavoin. En siis tarkoita kritisoida ketään, esitänpähän vain hataria hajatuntemuksiani- erityisesti siksi, että vaikka me vaimoni kanssa olemme ehkä olleet keskimääräistä pessimistisempiä ja realistisempia, koen, että toivon säilyttäminen viimeiseen asti sisältää jotakin kaunista ja uljasta.
- Paranemisen toivostaSanaton
- Re: Paranemisen toivostaKarhutar
- Re: Paranemisen toivostaSanaton
- Re: Paranemisen toivostakevätuni
- Re: Paranemisen toivostamamma81
- Re: Paranemisen toivostaEnkelintytär
- Re: Paranemisen toivostaSanaton
- Re: Paranemisen toivostaEnkelintytär
- Re: Paranemisen toivostasantra
- Re: Paranemisen toivostaEnkelintytär