Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Miten teillä

Tällä hetkellä meillä on tämä seksipuoli kunnossa. Ehkä frekvenssi on vähän vähentynyt, mutta mielestäni meillä on hyvä avoin yhteys toisiimme ja uskallamme molemmat puhua tunteistamme.

Mietin, pystynkö Sinua mitenkään "Mieli Mustana" tästä syystä edes lohduttaman? Olen samaa mieltä muiden kanssa, että et ole paha ihminen. Itse asiassa onko pahoja ihmisiä edes olemassa? On vain pahoja tekoja. Epätoivoisia yrityksiä saavuttaa jotain itselle arvokkaita päämääriä väärin keinoin.

Mieleeni kuitenkin tuli tilanteestasi oma vaikea avioeroni. Silloin olin vielä "terve". Avioero tuli yllättäen ja se oli tällainen hyvin ilkeä kolmiodraama, jossa mies petti ja valehteli. Maailmani romahti hetkeksi, kun totuus paljastui. Vikoja minustakin varmasti löytyi. Yksi varmaankin niistä oli se, että loppuaikoina yritin pakottaa miestäni rakastamaan minua. Ja tämähän on vähän sama kuin, että yrittää puristaa hiekkaa kourassaan. Mitä enemmän puristat, sitä enemmän hiekka valuu sormien lomitse.

Voimaa löysin tällöin sukulaisistani, ystävistäni, joogaasta, maalaamisesta...ja uskosta. Aloin käydä kirkossa satunnaisesti. Toivottavasti tämä ei loukkaa Sinua, kun puhun myös tästä hengellisyydestäni. En missään nimessä halua tyrkyttää omia näkemyksiäni Sinulle. Ne ovat jokaisen yksityisasia. Jokainen löytää omat itselleen sopivat ratkaisunsa. Ratkaisut kuitenkin ongelmaasi ovat Sinunkin sisällä, odottamassa pinnalle pääsyä. Ja ratkaisusi tietysti voivat olla täysin muut, kuin ne, mistä minä voimani löysin. Mutta tiedän, että ne ovat sisälläsi. Et vain ehkä vain vielä tiedä, että tiedät.

Omalla kohdallani kuitenkin eroni aikana tajusin, että ainoa ikuinen kestävä rakkaus on Jumala. Kaikki muu rakkaus lienee lainaa vain, joka loppuu aikanaan. Olen edelleen kuitenkin Tuomas-epäilijä, mutta sallin sen itselleni!

"Jumala, henki, sinutko kieltäisin
siksi vain, ettet ole mahtunut majaan,
jonka sun asunnoksesi kaavailin?
Itseviisaana, arkana kunniastaan
järkeni on kapinoinut sinua vastaan
nähden mahtisi melko heikon, vajaan.
Ethän kykene rakennusmestariksi,
et edes kunnolliseksi poliisiksi,
vastaamaan et, kun kysyn: miksi, miksi?
...
Jumala, henki, jos olen kiistellyt
kanssasi, katso uhkani haipuu.
Tosin ei vielä liene selvinnyt
sinäkö loit mun, vai sinut ihmisen kaipuu,
mutta sen tiennen ja osannen ottaa lukuun:
sinua vaille kuulumme susien sukuun.
(pätkä Aaro Hellaakoskea)


Eli nykyisessä suhteessa elän päivän kerrallaan ja iloitsen näistä hyvistä päivistä, joita olen saanut.

Toki minusta olisi paras vaihtoehto, että saisit houkuteltua miehen parisuhdeterapiaan - ehkä syöpäyhdistyksen järjestämään. Mutta tiedäthän, ettet voi pakottaa ketään rakastamaan. Se tulee jos on tullakseen. Etsi lohtua asioista, joista pidät. Ja toivon, että saat voimaa rakkaudesta. Suuremmasta rakkaudesta, jota voit saada lähimmäisiltäsi, luonnosta, ystäviltäsi. Täällä olen myös huomannut olevan niin monia ihmisiä, jotka kykenevät vaikeastakin sairaudestaan huolimatta jakamaan ympärilleen rakkautta ja välittämistä. Minulle rakkaus on synonyymi Jumalan kanssa. Ja jos mies lähtee, hän ei voi varastaa Sinulta mennessään tätä rakkautta. Sydämessäni toivon, että saat vielä kaupan päälle miehesi rakkauden!

Tällaisia ajatuksia nousi mieleen.
Ksantippa | 9.10.2007 klo 18:11:59