Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Miten teillä

Hei, kovin tutulta kuullostaa kertomuksesi. Itse sairastuin rintasyöpään viitisen vuotta sitten. Miesystäväni oli sairauden alkuvaiheessa esimerkillisesti mukana kaikessa, lääkärikäynneilläkin. Hän tuki ja auttoi. Mutta sitten muutaman kuukauden kuluttua, kun sytostaattihoidot olivat puolivälissä, tilanne muuttui. Minä sain voimakkaat pahoinvoinnit ja jouduin olemaan aina sairaalassa sisällä muutaman vrk:n cef:in jälkeen. Sain usein kortisonia, joka turvotti minut kuunaamaiseksi, ja kun hiuksetkin olivat lähteneet, olin aikalailla syöpäsairaan näköinen. Luulen, että mies jotenkin väsyi siihen sairastamiseen tai sitten hän pelkäsi, että kuolen. En todellakaan tiedä. Mutta juuri kun olin menossa saamaan viimeistä cef-satsia, mies sanoi, että ei halua enää olla kanssani. Hän sanoi, että kahden elämän ei tarvitse mennä pilalle, jos yksi menee. Se oli minulle aikamoinen shokki. Lähinnä syytin itseäni; miten olin ollut vuosia elämästäni sellaisen ihmisen kanssa, joka jättää minut tiukan paikan tullen. Itse en tekisi niin. Mutta haluan sanoa sinulle, että kävi miehesi kanssa miten kävi, sinä selviät siitä kyllä. Aikaa se vie, mutta jälkeen päin olet entistäkin vahvempi. Silti toivon ja uskon, että miehesi on vaan peloissaan ja huolissaan ja reagoi tuolla tavalla. Tsemppiä!
Aino | 10.10.2007 klo 22:35:12