Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Hyvää vappuaattoa lataamon väelle! Ja samalla vähän ajatuksia elämästä syöpäpotilaana..

Täällä se on aurinkoinen joskin kolea. Taas on uusi viikko, ja tämä on se viikko kun tulee myrkkykuuri taas suoneen. Onpahan sitten taas yksi vähemmän, ja sitten on takana jo puolet! Todella nopeasti tämä aika ja nämä viikot lopulta menee. Miten sitä osaa sitten ollakkaan, kun ei laske päiviä tai rytmitä menojaan tiputusten mukaan? Toivottavasti HYVIN! Mieluummin sitä eläisi normaalia arkea, mutta ei ole valinnanvaraa, niin mitäpä sitä edes miettimään toista vaihtoehtoa.

Tänään on vähän katkera mieliala tämän sairauden suhteen. Olen vähän kysellyt itseltäni, että miksi? Tämä tuntuu niin epäreilulta. Kun olisi niin paljon kaikkea muuta, ei voi suunnitella mitään. Kaikki asiat menee syöpähoitojen pillin mukaan. Se tuntuu niin - en oikein löydä sanaa, ei se väärältäkään tunnu. Meitä syöpään sairastuneita on niin paljon. Yhtä hyvin minä kuin joku muu.. Se tuntuu kai lähinnä turhalta. Turha on hyvä sana. Minkä takia ihmisen täytyy joutua kokemaan jotain tälläistä? Tämä on aivan turhaa! Miksi tälläinen henkinen paine ja elimistön kuormitus solumyrkyillä? Taloudellinen notko, mielenterveydellinen ahdinko?

Ei siihen ole vastausta, sehän tässä mättääkin. jos olisi edes jokin konkreettinen syy. Voisi todeta, että sairastuin syöpään sen takia, että.. Nyt vain kävi näin. Näin voi käydä kenelle tahansa, koska tahansa. Se on turhaa, se on epäoikeudenmukaista. Näin voi käydä lapselleni, miehelleni, vanhemmilleni, ystävilleni. Se saa pelkäämään ja se on väärin. Ei voi luottaa tulevaan, ei voi suunnitella elämää eteenpäin, koska milloin tahansa voi kenelle tahansa tulla syöpä.

Nyt kaipaisin niitä selviytymistarinoita. Niitä joissa kerrotaan, että vaikka sairastaisi syöpään, niin elämä jatkuu, vuosia, vuosikymmeniä. Että syövästä voi parantua pysyvästi, kuolla muihin syihin. Käydä töissä, ostaa uuden asunnon, varata lomamatkan vuoden päähän, ostaa edes uusia vaatteita..

Voihan rähmä. Ei voi edes vappusimaa juoda, kun se polttaa vatsakalvoja.
Itsesääli tulee kutsumatta vieraaksi näemmä. Ei auta muu kuin ottaa itseään olemattomista niskavilloista kiinni ja lähteä ulos. Aurinkoon, luontoon. Koira matkaan ja menoksi. Kyllä tämä tästä. Ensi vappuna sitten juon simaa litratolkulla :)
kevätmieli | 30.4.2007 klo 10:13:02