Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Rintasyöpä 32-vuotiaana, leikkaus edessä.

Hei,

sain tietää diagnoosini 2 viikkoa sitten ollessani työmatkalla Berliinissä. Nythän sitä on sitten tullut sulateltua välillä paremmin välillä huonommin, tänään huonosti. Omalääkärini puhelu oli matkalle tökerö, kirurgin vastaanotto vielä lisäsi ahdistusta. Hänen ladellessaan pöytään faktaa en voinut kuin vuodattaa kyyneliä, eikä hän kertaakaan kysynyt miten voin. Minulla oli vain tieto siitä, että rintani kasvain on pahanlaatuinen, mutta pieni ja hyvä että olen liikkeellä ajoissa. Mieheni onneksi oli mukanani ja pystyi kuulemaan kaiken, minun oltua lähes shokissa.

Omaan ärhäkkään mallin taudista, kirurgin mukaan todennäköisesti levinnyt imusolmukkeisiin ja nyt vain ajattelen kaikista pahimpia vaihtoehtoja. Luettuani kaaiken mahdollisen olen informaatioähkyssä ja varma siitä että olen täynnänsä etäpesäkkeitä. Oikeaa kylkeäni on pistellyt ja painanut vuosia ja nyt luin että se voi olla merkki maksan etääpesäkkeestä. Pelottaa! Voiko siitä edes selvitä? Olen pahoillani että oksennan pahan oloni tänne. Toistakin kylkeä pistää ja mitä enemmän niitä ajattelen sen enemmän pistelee. Poliklinikalla todettiin vain että kyhmy rinnassa voi ottaa johonkin hermoon joka säteilee näin. Noinkohan.

Tähän päivään asti olen ollut positiivinen ja uskonut että selviän tästä. Toinen rintai poistetaan ensi torstaina ja joulukuussa, äitini syntymäpäivänä saan tietää lopullisen diagnoosin. Sytostaatit alkaa vuoden alussa.

Olen peloissani, koska ymmärrykseni mukaan (ei olisi vissiin koskaan pitänyt uppoutua netin teksteihin) nuorien ennusteet rintasyövissä ovat huonoja? Onko näin? En ole ehtinyt saamaan lapsia ihana rakkaan mieheni kanssa ja nyyt ne toiveet saa heittää vuosiksi pois, jos iäksi. Eikö jo rankka elämäni ole ollut minulle riittämiin?? Juuri kun kaikki oli hyvin, tuli sitten tämä. Kuinka epäreiluksi juuri tänään tämän maailman tunnen!!

Toivon todella, että tämän kokemuksen vuoksi säästän tämän kymmeneltä ihanalta ystävältäni, jotta he saavat nauttia elämästään mahdollisimman pitkään..onneksi heitä on paljon.

Olen kenties ahminut liikaa tietoa näiden kahden viikon aikana ja eilen siihen päälle ahmin Annukka Lyytisen kirjan Diagnoosi: Rintasyöpä. Upea kokoelma nettiblogeista, joita itsekin olin ajatellut alkaa pitämään. Mutta taisi olla liikaa minulle tähän kohtaan. Annukka on nimittäin nyt paremmassa paikassa ja taisteli loppuun saakka upealla tavalla. Silti se pirulainen nujersi.

Voi kun saisin voimaa ja uskoa, positiivisuutta taas suoniin. Kaipaisin niin oman ikäisiä vertaisiani ja uskoa siihen, että me nuoretkin selvitään näistä!!

Pahoitteluni vielä, lenkin jälkeen oli pakko päästä purkamaan mieleni myös tänne. En ollut tänään tarpeeksi urhea lähteäkseni vastasairastuneiden vertaistapaamiseen.

Ehkä se tästä.
Kiroileva siili | 17.11.2010 klo 18:18:09