Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Voima ja iloisuus loppui, täälläkin!/jatkoa
Oli taas hyvä lukea teitistä. Vaikka tietenkin, olen kanssanne surullinen tapahtuneista, olen pahoillani. Varmaankin kyseessä monestikin on ihmisen defenssimekanismit, jotka suojaavat meitä liian jyrkältä tuntemiselta, reaktiolta. Kuten joku totesi, kaikki voimat, muisti, ketteryys ja järki varmaan tarvitaan käytännön asioihin syövän löytymisen jälkeen. Myös siinä on sitten mukana hoitava taho, lukuisat kontaktit heidän kanssaan. Silloin vielä menee paremmin. Hoitavalle taholle minä kyllä tunteilin, olin välillä vihainen ja motkotin, mutta täällä siviilissä olin ystävien ihmetykseksi iloinen viilipytty, kuin ei olisi huolen häivää. En myönnä, että olisin teeskennellyt, vaikka sen myönnän, että vääränlainen säälikin suututtaisi. - Leikkauksen ja hoitojen jälkeen jäädään todella itsekseen, sananmukaisesti vaan itsen ja oman bodyn kanssa. Siinä kai sitten paremmin huomaa muutokset, ehtii hoksata ne ja ehtii välittääkin niistä. Sinänsä tunteminenhan on hyväksi ja oikein. - Oletteko ajatellut käydä tai käyneet joillakin sopeutumisvalmennuskursseilla? Sellaisen paikka voisi olla. Kyllä kai syöpään sairastumista leikkauksineen voisi verrata muuhunkin invalidisoitumiseen. Kyllähän sokeutuneilla, diabeetikoilla, liikenneonnettomuuden uhreilla, mieleltään sairastuneilla, sydän- ja suolistosairailla jne. on omat yhdistyksensä ja sopeutumiskurssinsa. Itse en ole ollenkaan tyytyväinen Syöpäjärjestöjen tarjontaan tässä. Gynesyövän läpi käynneille pitäisi olla omat tapaamiset ja myös rintasyövän uhreille. Sinulle joka kirjoitit, että seksuaalisuus katosi, ikäväkseni voin sanoa, että ensimmäisen syöpäni koettuani oikein kauan sitten olin nuori keski-ikäinen. Silloin se oli rintajuttu, joka hyväennusteinen ja hoitui hyvin, vain sädetys. Silti, tuon jälkeen minulta hävisi ihan kaikki seksuaaliset paineet. Sen koin omassa tilanteessani helpottavanakin, riippuu mistä katsoo; yritän asennoitua positiivisesti. Valitettavasti sulle nuorehkolle kerron tämän, mutta jospa se 'treenaamalla' ja itsetunnon takaisin saamisella, hellyydellä, palautuu hyvinkin? -Kamala kirjoittaa tänne näin yleisesti koko maailman nähtäväksi näitä tosi henk.koht. juttuja. Mielestäni tämä viestien lukeminenkin pitäisi olla kirjautumisen takana, eikä vain viestin kirjoittaminen. Miksi 'kaikkien' pitää päästä lukemaan kokemuksistamme? Onks' mielipidettä? Suomi on niin pieni maa, että täällähän piankin syöpäsairaat tunnistetaan kertomuksistaan!Ollaankos entisiä potilaita, reilusti vaan! Tuntevia ihmisiä ollaan, kuten muutkin. Päätetään itse, ettemme ole kummajaisia. Monistakin eri syistä ihmiset joutuvat luopumaan ulkonäöstään, terveydestään, rikkaudesta, menestyksestä. Jospa kypsyyttä tarvitaankin nyt sekä saadaan tässä luopumis-työskentelyssä. Vanhuus sinänsä sitten myöhemmin tekee luopumisen päivittäiseksi!
- Re: Voima ja iloisuus loppui, täälläkin!Kyllä tästä selvitään
- Re: Voima ja iloisuus loppui, täälläkin!/jatkoaTiedokas