Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Voima ja iloisuus loppui, täälläkin!

.. ja täällä yksi allekirjoittaa nämä tekstit.

Tietyllä tapaa minusta tuli kyyninen ja ehkä kylmäkin, toki minua on aina kehuttu/moitittu liian kiltiksi.
Olen kuvannut muille omia fiiliksiäni niin, että minusta on tullut vakavampi ihminen.. toki nykyään jaksan nauraa, kun välillä se oli ihan hukassa, mutta ei nauru enää niin herkästi irtoa eikä hersy samalla tavalla. Vanhenin huomattavasti henkisesti sairastumisen myötä. Oma rintasyöpä todettiin vuosi sitten, jolloin leikattiin rinta ja sain sytostaattihoidot, jotka loppuivat syyskuussa.

Nyt mennään siis kontrolleilla.

En edelleenkään tunnista kehoani omakseni, vaikka pikkuhiljaa olen saanut painoni takaisin entisiin lukemiin ja olen innostunut uudelleen kuntosalista. Välillä kaipaan sitä, mitä olin ulkoisesti ja sisäisesti aiemmin. En vain yksinkertaisesti tunne kotoisaksi tässä olotilassa.

Seksuaalisuus on ihan hiipunut, vaikka luulisi tässä iässä (34v) sen olevan hyvää. Minua ei vain kiinnosta mikään seksiin kiinnostava ja tuntuu, ettei kumppaniakaan kiinnosta vaikka alotteen tekisinkin niinä harvoina hetkinä, kun kaipaan läheisyyttä. Vaikka niinhän se on, että harvoin kait ne muillakaan halut aina kohtaa täydellisesti.

En koe itseäni masentuneeksi vaan ehkä enemmän tyhjäksi, turhautuneeksi. Tarkoitan, että jaksan iloita auringosta, ystävän tapaamisesta, pikkulintujen sirkutuksesta, mutta ammottava tyhjyys on vallannut. Mikä on elämäni tarkoitus? Miksi minä kävin tämän? Millä eväillä jatkan tästä? Eihän vain elämäni muut "sitkun"-elämäksi takaisin..
jne.

Cherry | 19.3.2010 klo 23:04:32