Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Ekan Cefin tuntemuksia

Hei Taas Johanna ja tietysti muutkin kanssakulkijat!

Kävin tänään ekan cef:n jälkeisessä lääkärikontrollissa. Tästä tapaamisesta jäi jotenkin kummallinen fiilis. Minulla on ekan cef:n jälkeen iskenyt tasapaksu uuvahdus, jalkojen ja käsien säryt ovat voimistuneet, enkä muutenkaan ole päässyt lähellekään ns. normaalia olotilaa. Jonkun asteinen masennuskin jyllää, kun on niin itkuinen olo. Tämän kerrottuani lääkäri kysyikin, että olenko sitä mieltä, että hoidot pitäisi jättää tähän, kun jo alun alkaen olen ns. rajatapaus. Tarkoittaen sitä, että kasvain ei ollut iso, eikä levinnyt imusolmukkeisiin. Kakkosluokan ärhäkkyys siinä kuitenkin oli ja se oli ollut lähellä verisuonistoa. Juuri tuo verisuoniston läheisyys oli se syy minkä johdosta nämä sytostaatit alunperin katsottiin tarpeellisiksi, varmuuden vuoksi.

Jo toisen kerran elämässäni lääkäri pyytää minua päättämään hoidetaanko vai ei! Ensimmäisellä kerralla sanoin kirurgille, ettei minun ammattitaitoni (aikuiskoulutus) riitä päättämään leikataanko revennyt akillesjänteeni vai ei, että hänen on se ratkaisu tehtävä. Tänään olin taas samassa tilanteessa.

Lopputulemana, kuten ensimmäiselläkin kerralla on, että hoito jatkuu ja kärvistelen nämä sytot loppuun. Olen huono ottamaan riskejä ja syöpä on juuri sen laatuinen riski, että sen kanssa en ala mittaamaan kumpi on kumpi.

Toinen cef perjantaina. Nyt minulla on valmiina Emedit, jotka ensimmäisellä kerralla olivat reseptinä apteekissa. Minulle ei vaan hoitaja muistanut sanoa, että olin saanut uudet pahoinvoinninestot cef:jä varten ja ne pitäisi hakea valmiiksi.

Perästä kuuluu

Uppe
Uppe | 16.1.2013 klo 17:06:03