Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Herätys lataamol

Tuulinen tervehdys Etelä-Suomesta!

Kuntolenkki on tehty ja kaupassa käyty, muuten vauhti on hiljainen ja kerään voimia viime viikon touhuista. No ensi viikko taitaa olla vähintään yhtä kiireinen.

Meillä on tapana vappuna kokoontua ystäväporukalla yhteen ja nuoriso (16-22v) tulee ja menee oman aikataulunsa mukaan, mutta yleensä ainakin piipahtaa meitä tapaamaan. Tämä on ensimmäinen vappu sairastumiseni jälkeen ja olemme kyllä menossa mukaan, mutta minua pelottaa tilanne jo etukäteen. Tunnelma on aina ollut iloinen, mutta minusta ei oikein iloa löydy. Haluaisin kuitenkin suoda tämän perheelleni ja itsekin mahdollisimman paljon olla mukana entisen elämäni jutuissa.

Tuntuu kuin tämä olisi testi, varsinkin minulle mutta myös ystävillemme, miten ja millaisiksi tapaamisemme muodostuvat. En tiedä, onko tuleeko tämä liian nopeasti, kun en kuitenkaan vielä ole sinut sairauden kanssa. Mutta toisaalta, mistä tiedän, tuleeko sellaista päivää koskaan, että voisin taas iloita samaan tahtiin muiden kanssa. Ystävistäni en kuitenkaan halua mistään hinnasta luopua. He kyllä kuuluvat arkeenikin, mutta haluaisin pystyä viettämään heidän kanssaan myös juhlia.

No nielemistä teillä kaikilla hoidoissa oleville ja sairaalaan joutuvilla on yllin kyllin ja toivon teille kaikille kärsivällisyyttä ja toiveikasta mieltä. Mutta jotenkin pohdin vaan, kuinka kauan saa ja kuinka kauan on hyväksi käpertyä turvallisesti sohvalle potilaan rooliin. Ja missä vaiheessa kannattaisi potkaista itsensä ulos maailmalle, vaikka vähän kirpaiseekin.

Miettimistä riittää tuloksia odottavilla, mutta ei ne tunnu nopeasti loppuvan sairaalla myöhemminkään.
Pärjäilkää:-)
Santeri
santeri | 28.4.2007 klo 15:23:46