Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Kuolinvuoteella vierailu

Älä missään nimessä jätä väliin sitä ainutlaatuista hetkeä ettet olisi isäsi kuolinvuoteen vierellä hänen lähtönsä hetkellä.Luulen että joskus katuisit ja kyselisit itseltäsi miksi en ollut vierellä tukena.Koska vaikka kuoleva olisi tajuton niin minä olen siinä lapsenuskossa että kuoleva kuulee ja tuntee rakkaitten läsnäolon.Minä ainakin olin oman äitini kuolinvuoteen äärellä kädestä kiinni pitäen ja lukien rauhoittavia runoja ja lausuen muutenkin äidille viimeisiä kertoja minä rakastan sinua.Tunsin siinäkin vaiheessa äidin otteen tiukkenevan käsikädessä.Vaikka se on raskasta katsoa rakkaansa poishiipuvan niin kuitenkin....minulle se oli niin tärkeä hetki etten koskaan antaisi itselleni anteeksi jos olisin jättänyt sen väliin.Ja tiedän että se oli myös äidille tärkeää että olin vierellä hiipuessa tajuttomuuteen ja kuuli viimeiset sanani,rukoukseni.Lopulta kun näin että nyt ei äiti tästä enää herää niin lausuin vain kauneimmat sanat joita sillä hetkellä pystyin sanomaan: Irti päästä, olet vapaa lähtemään.
Ja äiti nukkui n puolen tunnin kuluttua pois käsi kädessä minun kanssani,ikään kuin äitini oletti minun tulevan hänen mukanaan.Helpotus äidlle,ei lähde yksin.
Ota rohkea askel ja mene,ole mukana isäsi viimeísellä hetkellä.Vaikka siihen menisi päivä tai kaksi tai ehkä vain vajaa 2 tuntia niinkuin minun äidin lähtö tapahtui nopeasti.Koskaan et saa hetkeä takaisin.Minun äitini tiesi minun romahtavan hänen nukuttua pois,sitä pelkäsikin kaikkein eniten,enemmän kuin omaa syöpää,omaa kuolemaa.Koska äitini tiesi että minä en tule siitä selviämään helpolla.2 vuotta on kulunut enkä ole selvinnyt vieläkään.Selviänkö koskaan ???
Voimia sinulle kaikesta huolimatta.Vaikka itse inhoan sanontaa voimia sinulle,koska minulla ainakin voimat meni jo päivän hengittämiseen,ja kun muuhunkin olisi voimaa tarvinnut.Mutta siihen voimat meni.
Sinä Ystäväni ota rohkea askel ja ole isäsi tukena,rinnalla.
Tulenliekki | 28.7.2009 klo 18:00:42