Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Kuolinvuoteella vierailu

Kannustan ehdottomasti olemaan läsnä. Tiedän kuinka se sattuu ja hajottaa..Isäni teki kuolemaa 11 vuotta sitten ollessani 16-vuotias ja olen ikuisesti kiitollinen että jaksoin päivittäin hänen sänkynsä luona olla. Isäni kuoli kun olin kesätöissä ja siskoni piti häntä kädestä kun isä veti viimeisen hengenvetonsa.Olen potenut huonoa omaatuntoa siitä lähtien koska en ollut silloin paikalla ja saattanut isää matkalle.
Nyt kun äitini sairastaa parantumatonta syöpää, olen tehnyt sen päätöksen että olen äitini rinnalla-itkien, nauraen,kädestä pitäen, huutaen. Kaikkea sitä mitä ennenkin. Olen itse sanonut äidilleni että me pärjätään kyllä kun aika hänestä tulee jättää ja se on ollut tärkein lause jonka hän on kuullut. Se että romahtaa ja itkee on inhimmillistä ja isäsi varmasti ymmärtää sen. Koska kaikkien näiden tunteenpurkauksien takana on se suurin:RAKKAUS isääsi kohtaan.
Suuria voimia sinulle ja perheellesi!
Larpsa | 1.8.2009 klo 21:03:20