Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Kuolinvuoteella vierailu

En voi neuvoa, mitä sinun pitäisi tehdä. Voin vain kertoa omasta kokemuksestani. Äitini kuoli 2 v sitten. Olin viimeiset hetket hänen vierellään. Istuin sängyn reunalla, pidin kädestä kiinni, silitin poskea ja puhuin jotakin, josta en juurikaan muista mitään, koska olin siinä vaiheessa itse niin uuvuksissa ja sekaisin, valvottuani jo useamman vuorokauden hänen vierellään.

Hetkeäkään en antaisi pois. Olen onnellinen siitä, että sain olla rakkaan äitini vierellä lähdön hetkellä. Hänen ei tarvinnut lähteä yksin. Kuolema voi kuitenkin yllättää, eikä aina ole mahdollista olla paikalla, vaikka haluaisi.

Ei ole väliä, romahtaako, huutaako, itkeekö. Riittää, että on läsnä, jos siihen on mahdollisuus ja jos siihen kykenee. Uskon, että äitini olisi halunnutkin minun olevan läsnä. Niin minäkin haluaisin jonkun rakkaan ja läheisen vierelleni sitten, kun minun aikani tulee.

Vaikka hetki oli raskas, hyvin surullinen ja tuskallinenkin, olen kiitollinen siitä, että sain olla paikalla. Se on ainutkertainen hetki ihmisen elämässä, luopumisen hetki. Vaikka aikaa on kulunut yli 2 vuotta, on kaikki yhä mielessäni kuin eilinen. Suru jatkuu läpi elämän. Ajan myötä sen kanssa oppii elämään, mutta ei se katoa koskaan.

Sinun on tehtävä oma ratkaisusi ja elettävä sen kanssa, mitä tahansa sitten päätätkin. Toivon sinulle voimia tähän raskaaseen aikaan.

Enkelintytär | 29.7.2009 klo 10:50:48