Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Kuolinvuoteella vierailu

Ehdottomasti suosittelen menemään kuolinvuoteelle. Isäni sairasti imusolmukesyöpää n. 5 vuotta välillä parantuen ja välillä taas sairastuen. 30.10 äitini soitti ja kertoi sairaalasta soitetun, että isä on huonossa kunnossa. Vielä pari päivää sitten isä oli pirteä ja pääsemässä kotiin.
En miettinyt kertaakaan, että lähdenkö äitini mukaan. Sain pitää isää kädestä ja sanoa vielä kerran, ehkä ainoan kerran suoraan, että rakastan häntä. Muistan loppuelämäni isäni ilmeen kun sen sanoin. Hän avasi viimeisen kerran vielä silmät. Olisin syyttänyt itseäni jos olisin kyseisenä aamuna lähtenyt töihin ja saanut sinne tiedon isän poisnukkumisesta. Kun isäni oli nukkunut pois sanoin hänelle vielä, "hyvää matkaa". Pois nukkuminen oli kaunis ja kipuja ei isällä ollut. Vaikka kuolema olisi ollut kivuliaampikin niin olisin ollut isäni vieressä saattamassa hänet rajan yli.
Nyt suru on kova ja sydämmestä puuttuu todella iso pala mutta siitä olen onnellinen, että sain olla isäni luona viimeisillä hetkillä.

Isänsä poika -81

Ps. miksi se onkin niin vaikeaa miehen sanoa omalle isälle suoraan, että rakastaa häntä.
Tikki | 4.11.2009 klo 20:34:59