Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Miten muut jaksatte "normaaliarkea"?

Hei, otan osaa! Itse toivon että näkisin paljon unia. Äitini kuoli 3 kk sitten enkä ole sanottavasti ehtinyt surra vaikka tarvetta olisi. Pienet lapset, uusi työpaikka, miehen työttömyys, asunnonvaihto, kaikki yhtäaikaa päällä. Ne kaksi kolme kertaa mitä olen saanut olla rauhassa ihan yksinäni pidemmän aikaa, olenkin itkenyt silmät päästäni.

Syön mielialalääkkeitä vanhan synnytyksen jälkeisen masennuksen "jatkoksi" lähinnä lapsen vammaisuuden, pätkätöiden ja sitten äitini sairastumisen takia. Yöt ovat enimmäkseen menneet nukahtamislääkkeillä. Silti alkaa tuntua, riittääkö voimavarani työssä vaikka pyrin jaksamaan kun vasta aloitinkin. Työ on itse asiassa tällä hetkellä ainoa joka oikeasti on antoisaa. Ystäviini en ole jaksanut pitää yhteyttä.

Miten muut jaksatte? Oletteko hakeneet ja saaneet sairaslomaa ja miten siihen on töissä suhtauduttu? Millä tavoin olette tehneet surutyötä? Nyt jos koskaan tuntuu että kaipaisi omaa aikaa, mutta elämäntilanteen vuoksi se on mahdotonta.
Marialiisa | 29.6.2008 klo 22:31:37