Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: kohta vuosi äidin kuolemasta
Oman äitini kuolemasta on nyt puolisen vuotta ja sanoisin, että vasta nyt se pahin tuska rupeaa hellittämään. Itse palasin töihin pari viikkoa äidin kuoleman jälkeen ja se yhdistettynä pienten lasten äitiyteen, niin aikaa suremiselle ei juuri jäänyt.Suru purkautui ulos töihin mennessä ja töistä tullessa...matkat taittui itkien. Nyt kesälomalla olen lopultakin ehtinyt työstää suruani ja puhua ihmisille, jotka jaksoivat kuunnella ja ymmärsivät minua. Se on helpottanut oloani valtavasti.
Eilen oli hyvä hetki, kun seisoin mökkimme rannassa katsomassa lapsien vesileikkejä ja "tunsin" äidin seisovan vieressäni hymyilemässä meille...eikä ajatus edes itkettänyt tällä kertaa.
Se on totta, että suru kulkee aina mukana, mutta jotta elämä jatkuisi suruun ei saisi jäädä liiaksi kiinni. Meillä täällä olevilla on vielä oma elämämme elettävänä....ja tuskinpa äitimme haluaisivat meidän hukkaavan oman elämämme suruun.
Voimia teille kaikille surunne läpielämiseen ja sieltä nousemiseen.
- kohta vuosi äidin kuolemastaahdistunut
- Re: kohta vuosi äidin kuolemastaEnkelintytär
- äitini kuoli aivan juurihöyhen
- Re: äitini kuoli aivan juuriahdistunut
- Re: kohta vuosi äidin kuolemastamerenneito
- Miten muut jaksatte "normaaliarkea"?Marialiisa
- Re: Miten muut jaksatte "normaaliarkea"?ahdistunut
- Re: kohta vuosi äidin kuolemastakaamos