Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

äitini kuoli aivan juuri

Oma äitini kuoli aivan juuri, pari päivää sitten, myöskin reilusti alle kuusikymppisenä, sairastettuaan jo useamman vuoden syöpää. En ikimaailmassa voinut kuvitella että tuska on näin suurta. olihan tässä aikaa valmistautua kun syöpä pikkuhiljaa söi äidin täysin. Silti kuolema tuli kuin pommi taivaalta ja "yllättäen". Ehkä tässä itse oli elänyt niin sumussa viimeiset puoli vuotta että oli vain sinnitellyt päivän kerrallaan. Nyt kaikki pysähtyi. En voi tajuta että en enää ikinä näe äitiä tai puhu hänelle. Ehkä meidän suhdekin oli ainakin viimeisen vuoden jo "liiankin" läheinen, sillä työni ohella hoidin äitiäni ja hänen asioitaan. Lähinnä siis tarkoitan sitä että olen kantanut hänestä päivin öin huolta ja nyt hän sitten on poissa. Olin kuoleman hetkelläkin ainoana omaisena paikalla ja oli sekin aika rankka kokemus, mutta ehkä tavallaan hienoa että olin paikalla. Mitenköhän tästä selviää? Vielä on edessä hautajaisten järjestämiset/asunnon tyhjentämiset ja muut asiat.
höyhen | 15.3.2008 klo 21:17:26