Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: kohta vuosi äidin kuolemasta

Älä liiaksi jää roikkumaan ahdistukseen. Tietty helppo sanoa.
Vaimoni menetti isänsä jo 4 vuotiaana ja kärsi siitä kymmeniä vuosia ahdistusta. Lopulta hän vain keksi, ettei isä ole siellä hautakiven alla vaan aivan jossain muualla. Silloin vähän helpotti hänellä, mutta tosi pitkä prosessi se oli.
Nyt syksyllä sairastuessaan 53 v. hän esitti monesti kysymyksen, että miksi juuri minä kuolen ja miksi nuorin 14 v jää ilman äitiä?
Ystävien avustuksella hän alkoi tutkia Jumalan sanaa, vaikka emme olekaan mitään uskovaisia. Sieltä löytyi myös vastaus ja vastauksia, ei kuitenkaan aivan helpolla. Taisipa jopa eräs pappi saada uuden herätyksen vaimoni jatkuvista kysymyksistä.
Tässä yksi vastaus, joka erityisesti jäi minun mieleeni:
Herra, Sinä tutkit minua ja tunnet minut.
Minun päiväni olivat määrätyt ja
kirjoitetut kaikki Sinun kirjaasi,
ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.
(Psalmi 139:1,16)
Pari viikkoa takaperin, kivuliaan 5 kk-jälkeen hän sitten nukkui pois levollisin mielin. Hän ehti löytää mielelleen rauhan ja toivon elämän jatkumisesta. Hänen etsintänsä vahvisti monia läheisiä ja meitä jäljelle jääviä. Meidän ei nyt tarvitse pohti enää miksi? Vaan voimme turvallisin mielin odottaa jälleen näkemistä. Tietysti kaipaus ja muistot vaikuttavat elämäämme, mutta ahdistusta ei tarvitse tuntea. Tietty taas helppo nyt sanoa, aika näyttää.
Raamattua on aika vaikea lukea yksin, vaikka kyllä se vihkiraamattu useita alleviivauksia nyt ekan kerran sai. Mutta tekstiä löytyy paljon myös luettuna cd- levyille tai sit musiikilla höystettynä. Ja niitä uskovaisia löytyy ihan tavallisistakin ihmisistä, eivät ne kaikki tyrkytä sitä uskoa. Vaimolleni tyrkyttäjät olivat kuin punainen vaate, ei kiitos. Ystäväpiirin rajoilta meillekin löytyi lopulta jopa pari pappia.
Voimia Sinulle ahdistukseen ja suruun.
kaukosi | 4.3.2008 klo 23:25:14