Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Selviytyminen

Hei

Tulin lukemaan palstalle ensimmäistä kertaa viestejänne. Halusin saada yhteyden samanlaisessa elämäntilanteessa oleviin.

Tänään tapahtui sellaista, joka sai minut laskemaan 3 kuukauden aikana pitämäni kovan kilven ja antamaan itselleni luvan olla heikko ja myöntää, että tasan 3 kuukautta sitten isosiskoni (38v) kuolema vaikeaan syöpään on vaikuttanut minuun todella voimakkaasti.

Ikävä on pohjaton ja suru tuntuu nyt kesän ollessa lopuillaan juuri synkimmältä. Avomieheni ja omien vanhempien takia olen pyrkinyt olemaan reipas, urhea ja elämässä eteenpäin menevä. Vaikka sisälläni on ihan mahdoton aukko ja myllerrys. Tunteiden skaala on laidasta laitaan.

Haluan viestittää teille kaikille mitä sydämellisimmän myötäelämisen surussanne. Jokaiselle meille se on yksilöllinen ja henkilökohtainen. Mutta jotain samaa surussamme kuitenkin mielestäni on - luopumisen tuska ja vaikeus. Mistä löytyy voimia kaikista synkimmässä hetkessä? Kuka auttaa eteenpäin kun omat voimat ei tunnut riittävän?!

Tänään tuli mieleen, että kuinkahan paljon suru muokkaa ihmistä? Jotenkin tuntuu, että tämä saattaa olla pitkä prosessi, jonka aikana näkökulmat asioihin muuttuu ja suhtautuminen elämän vaikeuksiin ylipäätään.

En tiedän missä nyt olen surussani, pohjallako?! Siltä ainakin nyt yön pimeimpänä hetkenä tuntuu.

Rauhallisia unia*

ikävä siskoa | 4.8.2006 klo 00:24:43