Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Selviytyminen
Menetin mieheni kolme viikkoa sitten. Ensin olin helpottunut, sillä kuolema ei ollut helppo. Oli kamalaa seurata hidasta hiipumista, kipuja, laihtumista, henkistä muutosta, kun ei enää voi keskustella sen tutun ihmisen kanssa, vaan hän on muttunut aivan vieraaksi.Syöpä ehti tehdä työtään 12 vuotta, siihen mahtui ylä ja ala mäkiä, mutta koskaan ei voinut suunnitella elämäänsä eteen päin, aina oli varauduttava uusiin käänteisiin. Lopulta hänet tappoi toinen syöpä.
Kuolema ei pelota, mutta mitä joutuukaan kestämään sitä ennen. Tämä ei ole sivistys valtio, koska kunnollista kivunhoitoa ei ole kaikkien saatavilla. Tehtaat pyörivät joka päivä, mutta terveydenhuolto on katkolla viikonloppuisin. Ja lopulta pallotellaan, että kenen hoitoon kuuluu, eikä kukaan hoida.
En osaa vielä suunnitella elämää eteen päin, kaikki kun ei ole itsestä kiinni. Yhteiskunta ei tee tätä helpoksi. Silloin kun vähiten voimia pitäisi tietää kaiken maailman pykälät ja hoitaa asiat. Viranomaiset eivät itsekään osaa tai tiedä vai eivätkö halua auttaa.
Olen koko tämän vuoden käynyt taiselua Kelan kanssa. Mikään ei mene niinkuin pitäisi. Käytännössä olen ollut mieheni koko päivähoitaja puolitoista vuotta, mutta yksikään lääkäri ei kirjoita sellaista todistusta, että oli saanut edes korotettua hoitotukea ja jos sitä et saa niin ei saa myöskään omaishoidontukea. Lääkäreiden mahdotonta myöntää, että ollaan saattohoito vaiheessa, vaikka mitään hoitoja ei enää anneta. Lääkäri sanoi suoraan, että aikaa on muutama viikko tai kuukausi, mutta eipä saanut samaa paperille. Niin hoidin mieheni loppuun saakka kotona, se oli hänen toiveensa, hän oli ollut niin paljon sairaaloissa, että en yhtään ihmettele päätöstä.
Tunteet vaihtelee päivästä toiseen, toisinaan tuntuu, että kyllä minä tästä vielä seviän, mutta seuraavana päivänä jo ajattelen, että miksi jatkaa. Onneksi tytär, veljeni ja isä ovat jaksaneet kunnella. Yritetään vielä jaksaa huomiseen, ehkä joku päivä voi vielä ajatella tulevaisuuttakin.
- SelviytyminenLauri
- Re: Selviytyminenpinjaenkeli
- Re: SelviytyminenKristiina
- Re: Selviytyminentumma_kisu
- Re: Selviytyminensusie
- Re: SelviytyminenLauri
- Re: Selviytyminenvaimoke
- Re: Selviytyminensusie
- Re: Selviytyminentuulapirkko
- Re: SelviytyminenMynthon
- Re: Selviytyminentumma_kisu
- Re: Selviytyminenantti
- Re: Selviytyminenikävä siskoa
- Re: Selviytyminenmuistot
- Re: Selviytyminensaatan
- Re: Selviytyminenvaimoke
- Re: SelviytyminenLeskeksi joutunut..
- Re: Selviytyminencarmeen
- Re: Selviytyminenvaimoke
- Re: SelviytyminenLeskeksi joutunut..