Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Selviytyminen

Näinhän se on.
Sain valtavasti kotiini huomionosoituksia välittömästi vaimoni poismenon jälkeen. Vielä kuukaudenkin jälkeen. Aina vähän itkeä tirautunkin. Nyt kun aika kuluu ja lapsillakin on omat elämänsä ( molemmat kantaa suurta huolta kuinka isä pärjää yksin) ymmärrän, etten ole ainoa maailmassa jonka läheisin on poissa. Joku kysyi syönkö unilääkkeitä tai muita. Vastasin, etten ole sairas vaan minulta on kuollut vaimo. Koetan ymmärtää itseäni ja tuntemuksiani jotka itseänikin yllättää, eli olen ihan hakusessa vielä.
Työhön palaaminen oli hyväksi vaikka vaikeaa ( teen lastensuojelutyötä) varsinkin kohdata työtoverit.
Kuitenkin on selvää että yksinhän me kaikki olemme.
Lauri | 9.7.2006 klo 18:48:35