Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Läheisemme ovat kyllä siellä taustalla

Kirjoituksesi kosketti. Sanoit sen, mitä itsekin tunnen. Alkuun äidin kuoleman jälkeen minua suututti, kun ihmiset sanoivat, että "äitisi elää sinussa ja lapsissasi". Eihän äiti enää mitään elä! Äiti on KUOLLUT! Mutta nyt, kun kuukausia on kulunut, ymmärrän, mitä ihmiset tarkoittivat. Sinä puit sen niin hienosti sanoiksi. Monesti tulee tilanteita, että vaistomaisesti ajattelen miten äiti olisi toiminut tai minulle sanonut. Tuntuu, kuin äiti olisi jotenkin minua neuvomassa. Ehdin pitää rakkaan äitini kolmekymmentä vuotta, ja noina vuosina äiti loi vahvan perustan elämälleni, sieltähän ne "neuvot" nyt kumpuavat. Ja samoja perinteitä opetan lapsilleni. Kaipaan vaan niin äiti noita perinteitä lapsilleni opettamaan, en kai itse koe olevani siihen kyllin hyvä, yltäväni äitini tasolle. Kaipaan myös äidin lohdutusta, minä aikuinen ihminen. Eräänä aamuna, kun heräsin rättiväsyneenä (lapset valvottaneet monta yötä) ajattelin äitini minulle sanovan "voi tyttö kulta, kyllä se sinunkin pitäisi saada välillä nukkua". Äiti aina kantoi huolta ja välitti.
Sinä olet kokenut monia menetyksiä elämäsi aikana. Moni läheisesi on joutunut lähtemään jo varhain. Elämää on niin vaikea ymmärtää, sitä täytyy kai vain elää...Jaksamista ja voimia sinulle ja muillekin sureville!
surusyksy | 23.7.2006 klo 21:02:45