Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Äidin poismeno

Otan osaa suruusi ystävä! Hienoa, että sinäkin olet löytänyt tämän kskustelupalstan, kuten minäkin. Lasteni isä kuoli kohta vuosi sitten paksusuolensyöpään vasta 53-vuotiaana. Olavi oli ex-mieheni, mutta hänen lähtönsä vaikuttaa erityisesti lapsiini, jotka ovat vasta teini-iän kynnyksellä. Minäkin kyselen yhä edelleen samoja kysymyksiä: miksi niin nuorena, miksi lapseni eivät saa kasvaa isän silmien alla, miksi elämä otti hänet ennenkuin hän sai nähdä tyttärensä kasvavan ihanaksi nuoreksi naiseksi ja pojat upeiksi miehiksi. Viime viikolla Olavin ainoan sisaren tytär, hänen kummityttönsä, sai ihanan tyttövauvan, tästä vauvastakin Olavi olisi niin ylpeä. Ja miksi minun täytyy kantaa kaikki tämä vastuu rakentaa vahva perusta lasten elämälle. Ja miten selitän heille joskus kun he alkavat kyselemään, miksi isä ei kertonut suoraan tautinsa vakavuutta heille. Katkeruus, jota muutkin tälle palstalle kirjoittajat tuntevat, on usein päällimmäisenä ajatuksissani. Jatketaan kirjoittamista ja puhumista, ja taas puhumista, jatka sinäkin! Katkeruus ja suru ja ikävä, kaikki hioutuvat vähitellen pois. Emmehän tiedä, kuinka kauan siihen menee, ei kenenkään tarvitse ajatella: olisi jo aika unohtaa suru, meillä on tämä elämä ja meidän ilomme kohteet, lapsemme ja yleensä kaikki mistä nautimme. Pidetään huoli nyt omasta itsestämme. Voimahalaus sinulle!
tuulapirkko | 14.6.2006 klo 23:00:05