Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Kuolemasta puhuminen parantumattomasti sairaan kanssa

Isäni kuoli tosiaan siis jouluaamuyöstä. Itsekin ajattelin että miksen ollut viettänyt sairaalassa aattona kauemmin aikaa vaikka isä ei enää tainnut huomatakkaan läsnäoloani. Hän oli jo muutaman päivän ollut lähes kokoajan unessa.

Mutta uskon että hän tiesi minun käyneen luonaan joka päivä. Olisin toki halunnut olla läsnä kuolemankin hetkellä
mutta emme ehtinneet paikalle.

Vaikka aika tarkasti meille pystyttiinkin sanomaan koska isän matka oli lopuillaan, silti se yllätti lopullisuudellaan. Ei kannata kantaa loputtomiin taakkaa siitä ettei tehnyt enempää kuin teki. Uskon että läheiset ihmiset tiesivät että heistä välitettiin.

Ainakin nyt he tietävät.
Tulikukka | 19.4.2006 klo 14:11:03