Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Kuolemasta puhuminen parantumattomasti sairaan kanssa
En minäkään puhunut äidin kanssa kuolemasta suoraan. Halasin häntä ja kuiskasin , äiti älä lähde. Se oli kaksi viikkoa ennen kuin äiti kuoli. Äiti ei siihen vastanut. Joskus hän sanoi että ei enää kesään asti elä. Siihen me veljeni ja minä vastasimme että kesällä äiti voi paremmin kun tulee lämpimät ilmat ja aurinkoa. Kuolemasta puhuminen ei ole helppoa. Minä pelkäsin että saan itkukohtauksen ja äiti joutuisi minua lohduttamaan. Välillämme oli kuitenkin sanaton viesti. Syyllisyys sitä me varmaan kaikki tunnemme. Olemme yrittäneet parhaamme ei voi enempää. Olen minäkin ajatellut miksi en jättänyt työtä äidin loppuajaksi ja ollut enemmän läsnä. Kuolemaa ei voi tietää etukäteen. Äidille oli syyskuuksi varattu aika sairaalaan ja hän kuoli kesäkuussa. Kohta on toukokuu ja äitienpäivä tulee..minulle ensimmäinen äitienpäivä jolloin en voi viedä kukkia, korttia.....- Re: Kuolemasta puhuminen parantumattomasti sairaan kanssasusie