Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Kuolemasta puhuminen parantumattomasti sairaan kanssa
Isäni, 52 ,kuoli joulupäivänä sairastettuaan kuusi kuukautta syöpää. Itse en pystynyt hänen kanssaan lähestyvästä kuolemasta puhumaan vaikka olisin tavallaan halunnutkin. Isäni avovaimo otti sitten asian puheeksi isäni kanssa. He kävivät lävitse käytännön järjestelyt mutta eivät puhuneet asiasta sen syvemmin. Isäni sanoi ettei halua enää puhua asiasta kun se oli kerran läpi käyty.Hän ei halunnut puhua kuolemasta kenenkään kanssa. Mutta minulle ja hänen avovaimolleen jäi käsitys että isäni hyväksyi kohtalonsa eikä hän kokenut tarvetta keventää sydäntään. Toisaalta siitä emme koskaan saa varmuutta. Mutta niin haluamme ajatella.
Olemme tietysti sortuneet jälkeenpäin jossittelemaan josko olisi pitänyt yrittää enemmän puhua kuolemasta, kysellä pelottiko se häntä... Toisaalta isäni ei halunnut siitä enempää puhua.
Toivon sinulle voimia ajatustesi kanssa, älä ole liian ankara itsellesi.
- Re: Kuolemasta puhuminen parantumattomasti sairaan kanssaTulikukka