Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Kuolemasta puhuminen parantumattomasti sairaan kanssa

Hei !
Meillä äidin kuolemasta tuli 7 kuukautta ja isän 1 vuosi ja kuukausi. Äitini ei antanut periksi, että hänellä olisi ollut metaaseja päässä vaan ne olivat mustelmia, jotka oli tulleet kaatumisesta. Vielä 2 päivää ennen kuolemaansa hän kysyi, että olenko tankannut auton, koska bensanhinta nousee. Samaan hengenvetoon hän kysyi, että onko laskut hoidettu ? Viimeiseen asti hän puhui, että sitten kun paranen niin....
Ei tässä tilanteesa voinnut puhua kuolemasta ja muista järjestelyistä. Ajattelin, että tehdään niin kun isän hautajaiset, niin luulisi tekevänsä oikein. Yhden ainoan kerran äitini sanoi, että pääseepä kohta isän luo.
En usko, että tämä asia ja muutkaan asiat "paranevat" vaikka niitä puitaisiin kuinka. Puhumalla saamme tietenkin purkaa tuntojamme. Olemme tehneet niissä "olosuhteissa" juuri niin kun olemme osanneet tai älynneet.
Hyvää kevään jatkoa Teille kaikille!
nuuppo | 19.4.2006 klo 14:07:16