Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: ikävä äitiä

Minäkin olen ruvennut näkemään unia äidistä, enkä haluaisi herätä lainkaan. Oma äitini kuoli huhtikuussa -06, hän ehti olla 2 yötä Terhokodissa. Se oli hieno paikka, olen todella kiitollinen henkilökunnalle ja sille kunnioitukselle ja ystävyydelle, jota siellä koimme äidin kanssa.
Äsken oli syntymäpäiväni, ensimmäinen ilman äitiä. Se oli todella vaikea. Monet ystävänikin unohtivat syntymäpäiväni nyt. Äiti ei koskaan. Aina sain jotain ja tunsin olevani tärkeä. Masennus hiipii mieleen, tuntuu ettei kukaan oikeasti välitä.
Töissä unohtaa surun, mutta iltaisin äiti tulee mieleen.Perhe ei jaksa suruani. Yritän salata sitä.
merenneito | 3.11.2006 klo 21:16:11