Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: ikävä äitiä


Minun äitini kuolemasta on vasta puolitoista kuukautta. Olen nyt suruharson peittämänä, vaiheessa, jossa yritän ymmärtää, mitä elämä on ilman äitiä...kuin toinen käsi olisi amputoitu pois: sen kanssa oppii kai pärjäämään, mutta jokin on peruuttamattomasti toisin. Ei enää sitä yhtä, jolle soittaa vaikka keskellä yötä, kun elämä kolhii. Ei enää sitä yhtä, jonka rakkauden pyyteettömyytä ei tarvinnut ikinä epäillä.
Ja niin paljon jäi tekemättä, hän oli vasta 59-vuotias.

Mutta minäkin tiedän, että jos äiti jotakin halusi, niin minun jatkavan elämääni. Hän ajattelin parastani aina liikaakin, muun muassa kaunisteli totuutta sairautensa kehityksestä säästääkseen minua. Lääkärille hän oli kertonut, että häntä huolettaa eniten, miten minä kestän tämän.

Siinä on minulle syytä jaksaa. Äidin vuoksi.

mii | 22.9.2006 klo 16:35:47