Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
suru
Neljä viikkoa sitten mieheni nukkui pois keuhkosyöpään. Nyt on niin kovin ikävä ja suru on sietämätön. Huudan suruani ulos ja itken. En edes voinut kuvitella että suru on näin raskas. Tuntuu siltä että enää ei ole mitään vain suuri suru ja sen kanssa pitäisi oppia elämään. Miten pystyy elämään surun kanssa? Niin tyhjä on pöytä missä luettiin sanaomalehdet yhdessä, suunniteltiin matkoja, puhuttiin päivän tapahtumista, syötiin päivällistä, pelattiin korttia, suunniteltiin tulevaisuutta.- surukatarina
- Re: suruariesgirl
- Re: surukatarina
- Re: suruapila
- Re: surusalla10
- Re: suruvptoss-60
- Re: surusalla10
- Re: suruSurutar
- Re: surukatarina
- Re: suruninnu72
- Re: surumustaan pukeutunut äiti
- Re: suruÄiti
- Re: surukatarina
- Re: surususie
- Re: surupinjaenkeli
- Re: surukatarina
- Re: surukatarina
- Re: surutulppu
- Re: surukatarina
- Re: surukatarina
- Re: surueevamaarit
- Re: surukatarina