Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Poissa

Kiitos kiitos
Tämä ns tavallinen elämä ei oikein suju. Sisällä suuri autius, haluaisi vain olla yksin, käpertyä johonkin. En edes vielä oikein ymmärrä, että en enää menekään päivittäin tk:hon katsomaan. Vaikka lähes alusta alkaen, elokuussa tätä pelkäsin ja tavallaan tein surutyötä, luopumistyötä, niin ei sekään auta.
Nyt tuntuu vaikealta antaa itselleen anteeksi niitä ajatuksia, kun en olisi aina halunnut käydä tk:ssa. Ja kun emme saaneet puhuttua asioista - kun hän en halunnut eikä jaksanut - ne olivat liian kipeitä lausuttaviksi. Nyt voin vain arvailla surun keskellä.

Eli Anna-Mari Kaskisen sanoin:
Minnekä suru tää
mahtuisi milloinkaan?
Se tulvii esteiden yli,
mykistää voimallaan.

Elämän raunioilla
soperran: Jumala.
Pidäthän kauneimmat muistot
luonasi tallella.
salla10 | 30.12.2006 klo 06:40:42