Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Poissa

Elämä on tällähetkellä selviämistä sekunnista toiseen ja niinkuin sanoit aivan kuin seuraisin sitä ulkopuolelta;tunne alkoi siitä kun olin viimehetket mieheni vierellä.Nyt on melko seesteinen aamu ja pystyn itkemättä lukemaan näitä viestejä ja jopa kirjoittamaan itse.Mutta miten käy kun on hautajaisten aika, pelkään romahdusta ja koko hautajaistenjälkeistä elämää!Nyt olen voinut itkeä, raivota , huutaa aina kun siltä tuntuu - olenhan sairaslomalla ja kotona.Mutta ensiviikolla menen töihin ja yritän olla reipas ne kaksi viikkoa , vasta sitten saan haudata mieheni.En käsitä miten saan kasattua itseni tapahtuman jälkeen ja vain jatkaa elämääni, eihän se ole mahdollista!Tunne olevani niin pieni ja avuton, yksin tämän paskan, epäreilun elämän keskellä.Eikä ketään joka ottaisi syliin niinkuin ennen ja lohduttaisi.
T.M.S | 16.1.2007 klo 10:39:30