Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
isä lähti, ikävä jäi
Isäni kuoli 29.11.2006 klo 03.05. Hänellä todettiin aivoissa pahalaatuinen kasvain 2000 keväällä. Samana kesänä hänet leikattiin ja hänen kasvaimesta otettiin koepala. Kasvain sijaitsi sellaisella alueella, ettei sitä leikkaamalla saatu poistettua. Näiden seitsemän vuoden aikana hänellä oli paljon hoitojaksoja, välillä sytostaattihoitoja, välillä sädehoitoja. Hän oli lähes koko sairauden ajan työelämässä ja harrasti viittä urheilulajia viikossa. Joulukuussa 2005 sain iloisen tekstiviestin isiltä. Hän oli juuri tullut lääkäristä. Hän kirjoitti että magneettikuva näytti hyvältä, että paranemaan päin ollaan menossa. Pääsiäisenä isä jäi töistä pois. Hänen tila meni huonoksi. Hän alkoi saamaan useita epilepsiakohtauksia. Kesällä hän halvaantui puoliksi ja menetti kyvyn huolentia vessassa käynnistä. Kävin kesästä lähtien kotona vanhempien luona vähintään kerran viikossa. Syyskuun puolessa välissä isä joutui sairaalaan. Hän oli siellä muutaman viikon, kunnes äitini päätti jäädä töistä virkavapaalle ja ottaa isän kotihoitoon. Äiti on sairaanhoitaja ammatiltaan. Kuukauden verran isä ehti olla kotona. Minä matkustin pari kertaa viikossa kotiin isää katsomaan ja samalla yritin saada lopputyöni valmiiksi. Marraskuun alussa isä joutui sairaalaan takaisin. Mutta vain pariksi viikoksi. Kävin katsomassa isää niin usin kuin pääsin. Syötin isälle lounaan ja päivällisen ja höpötin lakkamatta ihan tyhmiä juttuja, eikä isä oiken sanonut mitään. Muistan yhden hänen viimeisimmistä lauseista. Olin parhaillaan syöttämässä hänelle kiisseliä ja sähläsin jotain ja hän sanoi "Voi sua Tiina".Nyt isän kuolemasta on yli kolme kuukautta. Näen usein unia isästä. Hän ei puhu unissa mitään, johtuu varmaan siitä että viimeisenä puolena vuotena isä tuskin puhui. Olen yrittänyt palauttaa isän äänen mieleeni, luulen että onnistuin.
Haluaisin niin halata isiä. Olisin halunnut hänen näkevän kun valmistuin ammattiin joulukuussa. Tiedän että hän olisi ylpeä minusta. Haluaisin kertoa isille kuinka paljon rakastan häntä. Onneksi kerroin sen hänelle muutamaa päivää ennen. Hän vain nyökkäsi, ei sanonut mitään, mutta katsoi.
On niin käsittämättömän paha olla.
- isä lähti, ikävä jäitii_
- Re: isä lähti, ikävä jäiariesgirl
- Re: is� l�hti, ik�v� j�iisintyttö
- ikävä on suuritii_
- Re: ikävä on suuriariesgirl
- ikävä on suuritii_
- Re: ikävä on suuriMiiru