Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Äidin sairaus,kuolema

Hei kaikki,

Palasin näille sivuille taas tauon jälkeen.
Tuntuu, että nyt on taas saanut paremman otteen elämästä kuin kesällä.
Kesä oli minulle kaikenkaikkiaan yllättävän raskas. Vuosi sitten kesällä äitini kuoli ja nyt tulivat kaikki muistot kovin pintaan. Aloitin lääkityksen uudelleen, ja se on todella auttanut taas ylöspäin. Mielestäni on lähes uskomatonta, kuinka se antaa voimia juuri sen verran sopivasti, että jaksaa paremmin tätä normaalia elämää. Nina, otan osaa suruusi ja toivon että jaksaisit varata ajan lääkärillesi, olisi varmaan hyvä keskustella hänen kanssaan vielä.
Ymmärrän niin hyvin teidän kaikkien äitinsä menettäneiden tuntemuksia. Minullekin on useampi ihminen sanonut, että "sehän on ihan normaalia, jos on masentunut äidin kuoleman jälkeen, kyllä se siitä ohi menee, kyllähän sitä voi surra pitkäänkin, kyllä sinä nuorena ihmisenä pärjäät, ethän sinä enää mikään lapsi ole, kaikkien meidän aika tulee joskus, asiasta pitäisi vain puhua, kaikkienhan vanhemmat kuolevat joskus jne....".
Ihan kauheita latteuksia, jotka ainakin minua ovat pääasiassa vain satuttaneet. Ihmiset osaavat olla niin tyhmiä joskus...
Todellakin ne henkilöt eroavat niin selvästi kaikista muista, joilla on omakohtaisia kokemuksia järkyttävistä asioista tai suruista.
Omalla kohdallani aikaa menetyksestä on kulunut vuosi, mutta ajattelin vasta nyt pitää huolta myös itsestäni ja mennä seurakunnan sururyhmään. Toivottavasti se osoittautuu sopivaksi minulle. Ensimmäinen vuosi kului melkeinpä muiden surusta huolehtimiseen ja käytännön asioiden pyörittämiseen.
Myös minun äitini menetti aikanaan äitinsä syövälle, mikä on aiheuttanut paljon kysymyksiä ja pohdintoja siitä ,kuinka ketju mahtaa jatkua...Tähän muuten työpaikkalääkäri totesi, "joka kolmashan meistä sairastuu syöpään, ei sitä kannata ajatella, miksi ihmeessä haluat ajatella asiaa?"
Ihan kuin erityisesti haluaisin ajatella sitä....
No, kuullostanpa jotenkin katkeralta tänään, ehkä on vain huono päivä tai jotain, mutta tälläistähän se elo täällä joskus on.
Hyviäkin neuvoja olen toki saanut, lääkitys oli yksi parhaista, toinen hyvä on omaisten kanssa puhuminen (tätä olen tosin aika huonosti saanut/jaksanut toteuttaa, mutta vähän kerrallaan...) ja kolmas on juuri tuo kirjoittaminen, se vain tuntuu välillä ajatuksenakin raskaalta, mutta toisaalta tänne on hyvä kirjoittaa, kun tietää että samankokeneet ovat lukemassa ja saattaa myös saada hyvää palautetta takaisin..:)
Isla | 23.8.2007 klo 13:40:51