Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Yleistä syövästä

Re: Mikä merkitys ystävillä on syöpäsairaan elämässä

Kiitos Helmikuu ja Anonyymi kannanotoistanne

Ystävyydellä on tärkeä osuus meidän syöpäsairaiden elämässä. Sitä ei varmaankaan kukaan halua kieltää. Ymmärrän hyvin sinua Helmikuu, että haluat käydä ensin itse läpi sairastumistasi ja tunnustella voimiasi kohdata muita ihmisiä. Kävin tämän ”Jaakobin painin” itsekin läpi sairastuttuani. Halusin kyllä tavata ihmisiä, mutta en jaksanut ajatusta, että joudun yhä uudelleen kertomaan sairastumistani kaikille halukkaille. Ja kun en itsekkään ollut varma oikeastaan mistään – siis tervehtymisestä, hoitojen pituudesta, omasta jaksamisesta yms. Aika on armelias ja tuo selvyyttä omiin ajatuksiin. Ammattiauttaja tekee tärkeää työtä, mutta se yksikin ystävä, joka on valmis kuuntelemaan ja tukemaan sinua on kullan arvoinen. Sellainen on varmaan jo olemassa.

Ja Anonyymi – annoit minulle uuden näkökulman ystävistä, jotka kääntävät selkänsä. Heillä on, kuten sanoit, varmaankin pelko kohdata omat demoninsa, eli lähinnä pelko omasta mahdollisesta sairastumisesta. On helpompi kääntää selkänsä kuin kohdata pelkonsa syöpään sairastuneen ystävän kautta. Voisiko myös olla niin, että kun ystävillämme on omassa elämässään kaikki hyvin, niin siitä hyvästä ei haluta luopua. Omaan perusjärjestyksessä olevaan elämään ei haluta taakaksi toisen sairautta. Sehän edellyttäisi kuuntelemista ja joskus myös ihan konkreettistakin apua. Olen kuitenkin sitä mieltä, että haluamme selvitä arjesta ihan omin voimin ja pyytää apua aivan ääritilanteessa.

Olin todella liikuttunut, kun sain viestin eräältä nk. puolitutulta. Viesti kuului näin: ”Olen täällä jos tarvitset minua”. Tämän viestin tekee arvokkaaksi se, että tämä puolituttu henkilö toimii työnsä ohessa oman syöpään sairastuneen aviopuolison omaishoitajana. Hänellä olisi vielä sydämessään tilaa minullekin.

Koska olen perheetön, niin saan suunnattomasti voimaa niistä pienistä hetkistä, jolloin ne muutamat ystäväni joko soittavat tai voimme tavata. On ihanaa saada ajatukset pois sairaudesta ja parantaa maailmaa oikein suu vaahdoten. Niitä yksin olemisen hetkiä kun on ihan riittämiin.

Tervehtien
Hilppa
Hilppa | 15.7.2007 klo 15:15:35