Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Yleistä syövästä
Vihaa ja katkeruutta
Monilla tänne kirjoittavilla tuntuu olevan vihaa ja katkeruutta sairastumisesta johtuen ja hoitoihin tai niiden puutteeseen sekä yhteiskunnan palveluihin liittyen.Itse en ole koskaan ollut katkera sairastumisestani. Minulla on hoidot kesken vielä, joten en tiedä, miten tarina päättyy. Masennusta on ollut jonkin verran, samoin hoitoihin ja niiden rasittavuuteen liittyvää väsymystä ja kärttyisyyttä.
Silti en ole suhtautunut koskaan siten, että "miksi minulle kävi näin" tai viitsinyt nousta barrikadeille haukkumaan sairaalaa tai terveyskeskusta siitä, että en ole saanut sitä palvelua jota katson oikeudekseni saada.
On helppoa niputtaa asiat yhteen ja jos itse sairaudelle ei voi mitään, siirtää sen aiheuttama turhautuminen ja viha toiseen kohteeseen, jolle vielä kokee pärjäävänsä.
Joku viisas sanoi aikoinaan, että jos tyydyt vähempään, kuin mihin olet omasta mielestäsi oikeutettu, voit saada enemmän kuin mitä saat tappelemalla ja vaatimalla.
Ihmiset pitävät omaa egoaan niin tärkeinä, että heille kuuluu kaikki paras ja kallein mitä saada voi. Vähät muista.
Toki on hyvä epäkohtia korjata, mutta kohtuudella.
Jotkut esim. kritisoivat peruukkipolitiikkaa, aivan kuin systeemi tietoisesti nimeomaan syöpäpotilaita kiusatakseen rajaisi tarjontaa. Toisekseen kyllä se on niin, että pientä se hiusten menetys on jos terveys ja henki säilyy.
Itse en käyttänyt koko maksusitoumusta, koska pidin sitä tarpeettomana. Yritin säilyttää jäämyssyä käyttämällä omat hiukseni ja 1/10 säilyikin. Olen tyytyväinen siihenkin vähään.
Moniko muuten edes tietää, miten keskussairaalassa apuvälineiden kilpailutus tapahtuu ja millä kriteereillä valinnat tehdään? On helppoa olla kitkerä ja katkera ja esittää toisen tai kolmannen käden kautta saatuihin tietoihin nojaten "faktoja" ja vaatia koko ajan lisää ja parempaa.
Olen suhteuttanut asioita elämässäni ennen syöpääkin. Miettinyt mikä on tärkeätä ja mikä ei. Enkä koe "joutuvani tyytymään" johonkin nöyryyttävään tai että en saisi sitä mikä on tärkeätä ja oleellista.
Ihminen voi joko olla koko ajan koura ojossa vaatimassa sitä ja tätä mihin katsoo olevansa oikeutettu, tai olla tyytyväinen siihen mitä on saanut ja mitä on tarjolla. Jos koko ajan keskittyy siihen, mitä ei ole, sen sijaan että välillä miettisi mitä on jo saanut, ei ihme jos elämä on ankeata.
Joku tietysti ymmärtää tämänkin niin, että koko ajan pitäisi nöyristellä ja herrat sen kun rahoilla mälläävät. Aivan kuin ne asiat olisivat jotenkin verrannollisia keskenään.
Nöyryys ja nöyristely eivät ole synonyymejä keskenään.
Ja uskovaiset, älkää vaivautuko vastaamaan tähän kirjoitukseen.
Kiitos.
- Vihaa ja katkeruuttatigemauk
- Re: Vihaa ja katkeruuttaellinoora
- Re: Vihaa ja katkeruuttatigemauk
- Re: Vihaa ja katkeruuttasoikku
- Re: Vihaa ja katkeruuttatigemauk
- Re: Vihaa ja katkeruuttasoikku
- Re: Vihaa ja katkeruuttatigemauk
- Re: Vihaa ja katkeruuttaheleena131
- Re: Vihaa ja katkeruuttaellinoora
- Re: Vihaa ja katkeruuttaeijuli
- Re: Vihaa ja katkeruuttaSarppa 41
- Re: Vihaa ja katkeruuttaarjusca
- Re: Vihaa ja katkeruuttatuulikki
- Re: Vihaa ja katkeruuttatigemauk
- Re: Vihaa ja katkeruuttaelämässä mukana
- Re: Vihaa ja katkeruuttatigemauk
- Re: Vihaa ja katkeruuttatuulikki
- Re: Vihaa ja katkeruuttaeijuli
- Re: Vihaa ja katkeruuttaSarppa 41
- Re: Vihaa ja katkeruuttaPisamis
- Re: Vihaa ja katkeruuttaVäsynytäiti
- Re: Vihaa ja katkeruuttatietovailla