Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Elämä syövän jälkeen

Re: hoitojen jälkeisestä masennuksesta

Hei kukkamaaria!
Varmaan ihan tuttua monella työpaikalla tuo sinun tilanteesi.Suoraan sanojia vastaan on melkein helpompi puolustautua kuin näitä "selkäänpuukottajia",se todella rassaa enkä ihmettele että sinua ahdistaa mennä töihin...
jos vielä pomo on sellainen jolla ei välttämättä ole taitoa(vaikka on tietoa)purkaa hankalia tilanteita.Jostain kumman syystä tuntuu että pomot jopa itsekin pelkäävät tuollaisia ilkeitä ihmisiä;he vain osaavat jonkun kumman taidon"pelotella" toisia.Tietynlaista"vallantunnetta"varmaan saavat siitä..
Ymmärrän ettei työpaikkaakaan enää kannata vaihtaa ,(sehän nyt ensimmäisenä tulee mieleen),koska sinun kirjoituksesta tulee todellakin tunne ettei sinulla ole hoitojen jälkeistä masennusta vaan tuo työilmapiiri on sinulle raskasta,olet ollut helpottunut jopa sairastaessa kun ei ole tarvinnut olla töissä johan sekin kertoo jotain..
Tuo toisen kirjottajan ehdottama ikävän ihmisen välttely on monesti hyvä konsti vaan eipä aina mahdollista..

Työ on tietysti sinulle tärkeä mutta HYVÄ kun olet alkanut ajatella itseäsi eikä todellakaan kannata tuntea syyllisyyttä jos saatlääkäriltä sairaslomaa.Tervettä "itsekkyyttä" täytyy olla.Eipä se "kruunu" kirkastu vaikka puristaisi itsestään viimeiset mehut.
Jos voisit ottaa sen siltä kannalta että "ei sota yhtä naista kaipaa" ,työt siellä sujuvat ,jos eivät niin todellakin huomaavat sen työmäärän joka sinulta jää tekemättä mutta olisi ehkä hyvä jos pystyisit itse jättämään kaikki työhön littyvän pois mielestäsi.Me jotkut ihmiset olemme sellaisia ettei toisia ihmisiä ole helppo päästää lähelleen.Jos sinulla on jotain harrastuksia niin niistä voisi löytyä "muuta ajateltavaa".
Jos ei ole eikö sellaisen voisi hankkia, niissä ei tarvitse senkummemmin tulla"ystäväksi" kenenkään kanssa jos ei halua.

Meillehän on annnettu vain (tietääksemme)tämä yksi elämä ja niihän se on että jos emme itse huolehdi itsestämme ei sitä tee kukaan muukaan.
Eipä tästä nyt apua taida herua mutta ole itsellesi armollinen ja muista että olet tärkeä ja pidä itsestäsi huolta!!:))
Toivottavasti kaikki järjestyy parhain päin:))

soikku | 14.9.2008 klo 00:44:08